112. Tolosenmäki

Tolosenmäen tienristeys lienee ollut jo 1600-1700-lukujen vaihteessa kulkureittien risteämä. Silloinkin tie Kiteen kirkonkylältä Rääkkylään, joka kuului Kiteeseen ja Kiteen seurakuntaan, kulki Päätyen ja Muljulan kautta. Toinen tie puolestaan kulki Tohmajärveltä etelään ja aina Käkisalmelle ja risteytyi Rääkkylän tien kanssa Tolosenmäellä. Tarkkaa aikamääritystä teille tai niiden kuljettavuudelle on vaikea antaa, sillä kartta-aineisto on niukkaa tiemerkistöjen osalta. Kuitenkin 1790-luvun yleiskartassa tiet ovat hyvin hahmotettavissa. Lisäksi risteysalue on tuolloin ollut asumaton ja vahojen teiden pohjia on löydetty molemmin puolin risteyksen eteläisiltä puolilta.

Teiden risteykset olivat yleisesti rangaistuspaikkoja, kuten Tienristi nykyisen Kiteenhovin kohdalla raippamäntyineen osoittaa. Rangaistuksen julkisuuden ajateltiin ehkäisevän uusia rikkomuksia ja rikoksia sekä toisaalta julkisuuden tuoma häpeä oli osa rangaistusta. Vakavimmat rikokset ja niiden tuomioiden toimeenpano olivat ilmeisesti sen verran raskaita, että ne pyrittiin viemään vähän syrjäisempään paikkaan.

Kiteeltä tunnetaan kaksi tällaista kuolemantuomioon johtanutta tapausta. Varhaisempi tapahtui kaksi viikkoa ennen joulua vuonna 1688, jolloin kiertävän kyläsepän Matti Vareksen 18-vuotias poika Juho sai kotonaan raivokohtauksen ja surmasi puunuijalla äitinsä Kirsti Nikittären. Seuraavana vuonna käräjillä puitiin Juho-pojan kohtaloa, joka ei tuolloinkaan ollut aivan selvä. Poika oli nimittäin kärsinyt ’vieraasta mielestä ja pahan vallasta’ pitkään ja nykymittapuun mukaan ei sairaudeltaan varmaankaan ollut syyntakeinen. Asia eteni vielä Turun hovioikeuteen ja takaisin paikallisille käräjille, joka totesi pojan ”ei ehkä itsen olleen pahan vaan paha oli se vieras mieli, joka teon aiheutti.” Tuomiona oli kuitenkin kuolemantuomio, jonka lokakuussa 1690 maakuntaa kiertänyt pyöveli Hans Schreiber toteutti Kiteen kirkolla. Tätä tuomion täytäntöönpanopaikkaa ei tarkasti tiedetä.

Melkein sata vuotta myöhemmin tapaninpäivänä vuonna 1795 Antti Laakkosen puoliso Aune kertoi myöhemmin oikeudessa heränneensä märän tunteeseen ja sytytettyään tulen huomasi olevansa veressä. Vieressä oleva puoliso Antti oli lyöty kirveellä kuoliaaksi. Murhan tilaaja oli oma tytär Inkeri, jonka motiiviksi ajateltiin isän uutta avioliittoa ja halua olla luopumatta tilasta sekä talosta, jossa myös 24-vuotias tytär asui. Murhaajaksi paljastui irtolainen Klaus Tolonen, joka palkkion sekä viinan vahvistamana lopulta suostui toteuttamaan teon. Teko painoi Tolosta ja seuraavana vuonna hän tunnusti sen. Teosta määrättiin kuolemantuomio. Tytär Inkeri puolestaan puhui syyttömyydestään, mutta jäi loppuelämäkseen tunnustusvankeuteen Tukholmaan vahvojen aihetodisteiden perusteellä.

Lääninpyöveli Sven Erik Björnström lähti joulukuussa vuonna 1797 liikkeelle kotoaan Iisalmesta kulkureittinään Kerimäki-Kitee-Iisalmi. Kerimäellä hän toteutti viivästyneen teloituksen ja saapui Kiteelle helmikuussa 1798. Tuomion toimeenpanopaikaksi oli valittu Rääkkylä-Kitee ja Tohmajärvi-Kesälahti teiden risteysalue. Siellä hän pani toimeen Klaus Tolosen mestauksen ilmeisesti neliönmuotoisen puupölkyn päällä. Rikoksen vakavuuden vuoksi Björnström katkaisi tuomitulta ensin toisen käden pienemmällä kirveellä ja sitten polviasennossa lyhyellä kirveellä tuomitun pään. Pää, käsi ja ruumis asetettiin vielä erillisiin teilipyöriin, jossa ne saivat raajojen luut katkottuina olla jonkin aikaa. Lopulta pyövelin tai hänen mukanaan olleen apurin, rakkarin, tehtävänä oli haudata tuomitun jäänteet lähistölle. Björnström palasi Iisalmeen ja muutti myöhemmin ostamalleen tilalle Kärsämäelle, jossa hän kuoli punatautiin 51-vuotiaana vuonna 1816.

Vastustus epäilemättä epäinhimillistä mestausta vastaan kasvoi Suomessa ja viimeinen mestaus suoritettiin 8. heinäkuuta 1825 Pieksämäellä. Varmasti myös vuoden 1798 Kiteellä suoritettu mestaus sai aikaan vastareaktion, sillä risteyskohta sai kansan suussa nimen Tolosenmäki, joka myös myöhemmin vakiintui paikan nimeksi. Itse mestausalue on jäänyt ajan kulumisen ja teollisuusalueen rakentumisen yhteydessä tehtyjen maansiirtotöiden vuoksi tarkemmin paikantamatta. Sen sijaan nykysuomessa ovat pyöveleiden ajasta jääneet käyttöön sanat rakkari ja teilaaminen, joskin niiden sisältö on muuttunut.

Tolosenmäki on myöhempänä aikana on tullut tunnetuksi kuutostien levähdyspaikkana Union-huoltoasemastaan (nykyinen Neste K & T. Sandberg Oy) ja jo nyt jo vuosia sitten lopettaneesta Likolammen leirintäalueesta. 1970-luvulla Tolosenmäessä paljastui maan suurin pontikkatehdas, jonka löytämiseen poliisi kutsui mediat mukaan. Tarinan mukaan keittäjien tuotanto ja toimitukset olivat joskus niin suuria, että joutuivat pyytämään huoltamolle kahville pysähtyneiltä poliiseilta apua lastinsa nostamiseen etelään suunnanneeseen autoon. Risteyskohtaan sijoittuu myös Kiteen juna-asema ja Kiteen Aimo lentokenttineen ja muine harrastusalueineen. Lähistöllä sijaitsi myös iso tanssipaikka Kiteen Kasino.

Risteyskohtansa ansiosta Tolosenmäkeen on kehittynyt myös laaja teollisuusalue, jonka yrityksistä tunnetuin on maantiehöyliä valmistava Veekmas Oy. Alueella toimii korjaamona Kiteen moottorikoneistamo, tukkumyyntiin keskittynyt Fingrad Oy, korjausliike Karjalan Yhdistelmäjarrut Oy, puutavaran kuljetuksiin erikoistunut Veljekset Hannonen Oy ja huolto- ja varaosapalvelu J&M Metsäkonetekniikka Oy.