134. Syrjäsalmi
Lossiliikenne Syrjäsalmessa ei ollut ongelmatonta. Vuonna 1860 Suometar-lehdessä nimimerkki NK kirjoitti:
”Valittoman käytöksen johdosta Syrjäsalmen lauttapaikassa Kiteen pitäjässä Karjalassa pyytää —N K— Kurkijoen pitäjästä meitä julkaisemaan seuraavan kertomuksen. —
Minulla oli viime kesänä kuormia vietävinä Kesälahden ja Kiteen pitäjien kautta Liperiin ja aina Nurmekseen asti, millä matkalla oli pari kertaa vastahakoisuutta Syrjäsalmen lossissa. Lossimiehelle maksavat siellä Kiteen ja Kesälahden pitäjien isännät palkka-kappoja, sitä vastaan, että heidän tulee kuormineen päästä lossissa yli maksutta; näin vakuuttivat kuormani kuljettajat, joina minulla oli ensi kerran Kiteeltä ja toisen kerran Kesälahdelta talonpoikia kummallakin kerralla.
Kuitenkin oli lossin soutaja aloittanut tappelun ja ryöstänyt kärryt kuormineen päivineen souturahansa palkinnoksi. Olen pyytänyt ystävällisesti soutajaa vaikuttamaan, vaan hän lukee ainoastaan omaa lakiaan, sanoen saaneensa valesmestalta luvan ottaa maksuksensa jalkamieheltä hatun päästä ja hevosmieheltä hevosen sekä kuorman, jos siihen tulee. —
Koska mainitussa lauttapaikassa, niinkuin pitäisi olla ja on muualla semmoisissa paikoissa, ei ole mitään ilmoitusta ylikulkijoille ja lauttamiehelle seurattavaksi, joutuvat matkustajat näin pahaan pulaan ja välikäteen. En ainakaan ymmärrä, jos olisi kovin paljon enemmän vaivaa kruununmiehillä antaa panna lauttapaikan rannalle pylvään, johon tekisivät puulle tai rantapellille kirjoitetun ilmoituksen, mitkä maksut siinä ovat tehtävät ja mitä valtaa sekä velvollisuuksia lautan soutajalla on! Kuulin valitettavan, että nykyinen lossimies tekee mitä tahtoo ja että minä en suinkaan ole ollut ainoa, joka siinä olen saanut kärsiä väkivaltaa. Sentähden pyytäisin tätä valitusta julkaistavaksi yhtä paljon itseni kuin yhteisen hyvän tähden.”
Syrjäsalmen lossimiehen valintaa käsiteltiin vuonna 1887 Karjalatar-lehden yleisönosastossa niin perusteellisesti, että Kiteen nimismies haastoi Karjalattaren vastaavan toimittajan Joensuun raastuvanoikeuteen saman vuoden marraskuun 21. päivän käräjille.
Vuonna 1912 Kiteen kuntakokouksessa valittiin lossinhoitaja viideksi vuodeksi, joskin kuntakokouksen jäsen valitti asiasta ja päätöksestä lääninoikeuteen. Samana vuonna kuntakokous ei hyväksynyt Savonlinnan konepajan tekemiä uuden lossin piirustuksia, ”vaan annettiin toimeksi Puhoksen E. Mieloselle ottaa selkoa tynnyrijärjestelmän mukaan laitetusta kulkuneuvosta.” Seitsemän vuotta myöhemmin Kiteen kunnanvaltuusto totesi vuonna 1919, että Syrjäsalmen lossin asemasta olisi saatava paikalle silta yleisillä varoilla. Samassa yhteydessä ilmaistiin tarve sillalle myös Kytänsalmeen.
Taksoituspäätökset olivat parantuneet 1920-luvulle tultaessa. Vuonna 1921 uutiset otsikolla Lossitaksat kertovat: Valtioneuvosto on vahvistanut Kuopion läänin maaherran ehdotukset taksoiksi lossien käyttämisestä Syrjäsalmen lossilla Kiteen pitäjässä, Ahtaansalmen Lossilla Kuusjärven ja Tuusniemen pitäjien rajalla, Niskan lossilla Enon pitäjässä sekä Kalhaniemen, Lylykosken ja Koitajoen lossilla Ilomantsin pitäjässä. Ilmeisesti paljon Syrjäsalmea käyttäville paikallisille lossitaksat olivat taloutta rasittavia korkeammasta sääntelystä ja päätöksistä huolimatta. Vuonna 1924 Kiteen kunnanvaltuuston päätöksistä kirjoitettiin Kansan Voima -lehdessä: ”Kuopion läänin maaherran kirjelmän johdosta asetettiin 3-miehinen toimikunta tekemään ehdotusta seuraavalle kokoukselle niiksi huojennuksiksi, jotka ehdotetaan myönnettäväksi Syrjäsalmen lossia tarvitseville paikkakuntalaisille. Ehdotusta laatimaan valittiin Antti Matikainen, Paavo Kohonen ja Aarne Durchman kokoonkutsujana. Ehdotus on, kun siitä on neuvoteltu tielautakunnan kanssa, jätettävä seuraavalle valtuuston kokoukselle.”
Liikenne autoistui myös Syrjäsalmessa, eikä onnettomuuksilta vältytty. Vuonna 1928 Karjalainen otsikoi ”Auto vierinyt lossilta järveen”. Uutinen jatkui: ”Onnettomuus sattui lauantai-iltana Syrjäsalmella. Kun ylimetsänhoitaja Rosenberg viime lauantai-iltana oli matkalla Joensuusta Ensoon, niin auto suistui klo 18–19 välillä Syrjäsalmen lossilta Kiteen puoleisella rannalla lossia kiinnittävän köyden katketessa lossin ja rannan väliin järveen, jossa siinä kohdalla ei kaikeksi onneksi ollut vettä kuin parin metrin syvyydeltä. Auton etuosa painui veteen, mutta peräpuoli jäi veden pinnan yläpuolelle. Kaikeksi onneksi ylimetsänhoitaja Rosenberg oli noussut autosta ennen lossille tuloa ja kuljettajakin ennätti viime tingassa hypätä pois, joten kummallekaan ei koitunut minkäänlaisia vammoja.”
Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1932 ei enää käynyt yhtä onnekkaasti: Karjalan Maa uutisoi: ”Auto järveen, - matkustaja hukkui Syrjäsalmen lossilla Kiteellä. Torstai-aamuna klo 2 aikaan joensuulaisen pirssiauton K 628 ollessa matkalla Viipuriin ja auton saapuessa Syrjäsalmen lossille Kiteellä, eivät auton jarrut pitäneet vaan syöksyi auto järveen. Autossa oli matkustajana liikemies Simo Kuittinen Liperin kylästä ja ohjaajana autonkuljettaja Viktor Höök Joensuusta. Höök pelastui vasemman takaoven ikkunasta ulos. Myöskin Kuittinen oli särkenyt ikkunan yrittäen päästä ulos autosta, mutta ei sopinut ikkunasta, vaan hukkui. Auto saatiin nostetuksi ylös samana päivänä. Tutkimuksissa on todettu onnettomuus tapaturmaksi. Sateen liukastuttamalla tiellä olivat jarrut löyhtyneet niin, ettei auto totellut ohjausta. Näin surullisella tavalla henkensä menettänyt liikemies Simo Kuittinen oli syntynyt v. 1891 ja jäi häneltä vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta.”
Vielä 1953 Syrjäsalmen lossin onnettomuus nousi Helsingin Sanomien uutisoinnilla valtakunnalliseksi. Elokuussa Syrjäsalmen lossi kaatui ja upposi. Lossilla ollut linja-auto putosi järveen, ja lehden erityisen huomion kiinnitti se, että lastina olleet 2000 kg kahvia myös meni auton mukana järveen turmellen lastin.
Neljäkymmentä vuotta vireillä ollut silta-aloite sai päätöksensä vuonna 1959, jolloin Syrjäsalmen maantiesilta avattiin ja lossiliikenne loppui. Malliltaan silta on teräsbetoninen jatkuva kotelopalkkisilta, ja pituudeltaan se on 109,2 metriä. Sillan vapaa korkeus on 5,80 metriä ja leveys 39,5 metriä. Vierelleen se sai vuonna 1966 valmistuneen ja vuonna 1967 avautuneen rautatiesillan, joka korvasi menetettyjen alueiden itäisen rautatieyhteyden. Tällä hetkellä 117 metriä pitkä rautatiesilta on tiensä päässä, ja uusi silta rakennetaan sen länsipuolelle lähemmäs maantiesiltaa.
Vanha lossiyhteys sijaitsee tänään maantiesillan länsipuolella, tullen etelässä Syrjäsalmi-tilan rantaan ja toisella puolella Siiralan tilan rantaan. Vanha tie kulki lännen puoleista rantaa pitkin yhtyen myöhemmin nykyisen valtatie 6:n tielinjaukseen.
Kommentit
Lähetä kommentti