134. Syrjäsalmi
Syrjäsalmi on vanha Pyhäjärven ylityspaikka pohjois-etelä-suuntaiselle liikenteelle. Salmessa on ollut kapulalossi vuodesta 1733. Lossi oli käytössä vain kesäisin ja kun autot alkoivat yleistymään niin liikenteen oli luontevinta kulkea Kitee-Puhos-Villala-Kerimäki reittiä. Linja-autoliikenne Kesälahdelle kulki vielä 1950-luvulla Väärämäen kautta.
Lossiliikenne ei ollut Syrjäsalmessa ongelmatonta. Vuonna 1860 Suometar-lehdessä nimimerkki NK kirjoittaa:
”Wallattomuudesta Syrjäsalmen lauttapaikassa Kiteen pitäjässä Karjalassa pyytää —N K— Kurkijoen pitäjästä meitä julkaisemaan seuraawan kertomuksen. —
Minulla oli wiime kesänä kuormia wietäwiä Kesälahden ja Kiteen pitäjäin kautta Liperiin ja aina Nurmekseen asti, millä matkalla oli pari kertaa wastahakoisuutta Syrjäsalmen lossissa. Lossimiehelle siinä maksawat Kiteen ja Kesälahden pitäjän isännät palkka=kapat sitä wastaan että heidän tulee kuorminensa päästä lossissa yli ilman maksuitta; niin kaikite wakuuttiwat kuormani kulettajat, joina minulla oli ensi kerran Kiteeltä ja toisen kerran Kesälahdelta, talon-isäntiä kummallaki kertaa.
Kuitenki oli lossin soutaja tehnyt tappelun ja ryöstänyt kärrit kuormineen-päiwineen soutu-rahansa palkinnoksi. Minä olen pyytänyt ystäwyydellä soutajaa waikuttaa, waan hän ainoastaan lukee omaa lakiansa, sanoen wallesmannilta saaneensa wallan ottaa maksuksensa jalkamieheltä hatun päästä ja hewoismieheltä hewoisen sekä kuorman, jos siksi tulee. —
Kuin ei mainitussa lauttapaikassa, niinkuin pitäisi olla ja on muualla semmoisissa paikoissa, ole mitään ilmoitusta yli-kulkijoille ja lauttamiehelle seurattawaksi, niin matkustajat joutuwat näin pahaan respeliin ja wälikäteen. En ainakaan ymmärrä, jos olisi kowin paljo enemmän waiwaa ruununmiehillä että antaisiwat panna lauttapaikan rannalle pylwään, johon tekisiwät puulle eli ranta-pellille kirjoitetun ilmoituksen, mitkä maksut siinä owat tehtäwät ja mitä waltaa sekä welwollisuuksia lautan soutajalla on! Kuulin walitettawan, että nykyinen lossimies tekee mitä tahtoo ja että minä en suinkaan ole ollut ainoa, joka siinä olen saanut kärsiä wäkiwaltaa. Sentähden pyytäisin tätä walitusta julistettawaksi yhtä paljo itseni kuin yhteisen hywän tähden.”
Syrjäsalmen lossimiehen valintaa puitiin vuonna 1887 Karjalatar-lehdessä yleisönosaston kirjoituksessa siinä määrin, että Kiteen nimismies haastoi Karjalattaren vastaavan toimittajan Joensuun raastuvanoikeuteen saman vuoden marraskuun 21 päivän käräjille.
Vuonna 1912 Kiteen kuntakokouksessa valittiin viideksi vuodeksi lossinhoitaja, joskin kuntakokouksen jäsen valitti asiasta ja päätöksestä lääninoikeuteen. Samana vuonna kuntakokous ei hyväksynyt Savonlinnan konepajan tekemiä uuden lossin piirustuksia, ”waan annettiin toimeksi Puhoksen E. Mieloselle ottaa selkoa tynnörijärjestelmän mukaan laitetusta kulkuneuwosta.” Seitsemän vuotta myöhemmin Kiteen kunnanvaltuusto vuonna 1919 puolestaan totesi, että Syrjäsalmen lossin asemasta olisi saatava yleisillä varoilla paikalle silta. Samassa yhteydessä ilmaistiin tarve sillalle myös Kytänsalmeen.
Taksoituspäätökset olivat parantuneet tultaessa 1920-luvulle. Vuonna 1921 uutiset otsikolla Lossitaksat kertoo: Valtioneuvosto on vahvistanut Kuopion läänin maaherran ehdotukset taksoiksi lossien käyttämisestä Syrjäsalmen lossilla Kiteen pitäjässä, Ahtaansalmen Lossilla Kuusjärven ja Tuusniemen pitäjäin rajalla, Niskan lossilla Enon pitäjässä sekä Kalhaniemen, Lylykosken ja Koitajoen lossilla Ilomantsin pitäjässä. Ilmeisesti paljon Syrjäsalmea käyttäville paikallisille lossitaksat olivat taloutta rasittavia huolimatta korkeammasta sääntelystä ja päätöksistä . Vuonna 1924 Kiteen kunnanvaltuuston päätöksistä kirjoitettiin Kansan Voima -lehdessä: ”Kuopion läänin maaherran kirjelmän johdosta asetettiin 3-miehinen toimikunta tekemään ehdotusta seuraavalle kokoukselle niiksi huojennuksiksi, jotka ehdotetaan myönnettäväksi Syrjäsalmen lossia tarvitseville paikkakuntalaisille. Ehdotusta laatimaan valittiin Antti Matikainen, Paavo Kohonen ja Aarne Durchman kokoonkutsujana. Ehdotus on, kun siitä on neuvoteltu tielautakunnan kanssa, jätettävä seuraavalle valtuuston kokoukselle.”
Liikenne autoistui myös Syrjäsalmessa eikä onnettomuuksiltakaan vältytty. Vuonna 1928 Karjalainen otsikoi ”Auto vierinyt lossilta järveen”. Uutinen jatkui: ”Onnettomuus sattui lauantai-iltana Syrjäsalmella. Kun ylimetsänhoitaja Rosenberg viime lauantai-iltana oli matkalla Joensuusta Ensoon, niin auto suistui klo 18—19 välillä Syrjäsalmen lossilta Kiteen puoleisella rannalla lossia kiinnittävän köyden katketessa lossin ja rannan väliin järveen, jossa siinä kohdalla ei kaikeksi onneksi ollut vettä kuin parin metrin syvyydeltä. Auton etuosa painui veteen, mutta peräpuoli jäi veden pinnan yläpuolelle. Kaikeksi onneksi ylimetsänhoitaja Rosenberg oli noussut autosta ennen lossille tuloa ja kuljettajakin ennätti viime tingassa hypätä pois, joten kummallekaan ei koitunut minkäänlaisia vammoja.”
Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1932 ei enää käynyt yhtä onnekkaasti: Karjalan Maa uutisoi: ”Auto järveen, - matkustaja hukkui Syrjäsalmen lossilla Kiteellä. Torstai-aamuna klo 2 aikaan joensuulaisen pirssiauton K 628 ollessa matkalla Viipuriin ja auton saapuessa Syrjäsalmen lossille Kiteellä, eivät auton jarrut pitäneet vaan syöksyi auto järveen. Autossa oli matkustajana liikemies Simo Kuittinen Liperin kylästä ja ohjaajana autonkuljettaja Viktor Höök Joensuusta. Höök pelastui vasemman takaoven ikkunasta ulos. Myöskin Kuittinen oli särkenyt ikkunan yrittäen päästä ulos autosta, mutta ei sopinut ikkunasta, vaan hukkui. Auto saatiin nostetuksi ylös samana päivänä. Tutkimuksissa on todettu onnettomuus tapaturmaksi. Sateen liukastuttamalla tiellä olivat jarrut löyhtyneet niin, ettei auto totellut ohjausta. Näin surullisella tavalla henkensä menettänyt liikemies Simo Kuittinen oli syntynyt v. 1891 ja jäi häneltä vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta.”
Vielä 1953 Syrjäsalmen lossin onnettomuus nousi Helsingin Sanomien uutisoinnilla valtakunnalliseksi. Elokuussa Syrjäsalmen lossi kaatui ja upposi. Lossilla ollut linja-auto putosi järveen ja lehden erityisen huomion kiinnitti se, että lastina olleet 2000 kg kahvia myös meni auton mukana järveen turmellen lastin.
Neljäkymmentä vuotta aloitteena ollut silta sai päätöksensa vuonna 1959, jolloin Syrjäsalmen maantiesilta avattiin ja lossiliikenne loppui. Malliltaan silta on teräsbetoninen jatkuva kotelopalkkisilta ja pituudeltaan se on 109,2 metriä. Sillan vapaa korkeus on 5,80 metriä ja leveys 39,5 metriä. Vierelleen se sai vuonna 1966 valmistuneen ja vuonna 1967 avautuneen rautatiesillan,
joka korvasi menetettyjen alueiden itäisen rautatieyhteyden. Tällä hetkellä 117 metriä pitkä rautatiesilta on tiensä päässä ja uusi silta rakennetaan sen länsipuolelle lähemmäs maantiesiltaa.
Vanha lossiyhteys sijaitsee tänään maantiesillan länsipuolella tullen etelässä Syrjäsalmi-tilan rantaan ja toisella puolella Siiralan tilan rantaan. Vanha tie kulki lännen puoleista rantaa pitkin yhtyen myöhemmin nykyisen valtatie 6:n tielinjaukseen.
”Wallattomuudesta Syrjäsalmen lauttapaikassa Kiteen pitäjässä Karjalassa pyytää —N K— Kurkijoen pitäjästä meitä julkaisemaan seuraawan kertomuksen. —
Minulla oli wiime kesänä kuormia wietäwiä Kesälahden ja Kiteen pitäjäin kautta Liperiin ja aina Nurmekseen asti, millä matkalla oli pari kertaa wastahakoisuutta Syrjäsalmen lossissa. Lossimiehelle siinä maksawat Kiteen ja Kesälahden pitäjän isännät palkka=kapat sitä wastaan että heidän tulee kuorminensa päästä lossissa yli ilman maksuitta; niin kaikite wakuuttiwat kuormani kulettajat, joina minulla oli ensi kerran Kiteeltä ja toisen kerran Kesälahdelta, talon-isäntiä kummallaki kertaa.
Kuitenki oli lossin soutaja tehnyt tappelun ja ryöstänyt kärrit kuormineen-päiwineen soutu-rahansa palkinnoksi. Minä olen pyytänyt ystäwyydellä soutajaa waikuttaa, waan hän ainoastaan lukee omaa lakiansa, sanoen wallesmannilta saaneensa wallan ottaa maksuksensa jalkamieheltä hatun päästä ja hewoismieheltä hewoisen sekä kuorman, jos siksi tulee. —
Kuin ei mainitussa lauttapaikassa, niinkuin pitäisi olla ja on muualla semmoisissa paikoissa, ole mitään ilmoitusta yli-kulkijoille ja lauttamiehelle seurattawaksi, niin matkustajat joutuwat näin pahaan respeliin ja wälikäteen. En ainakaan ymmärrä, jos olisi kowin paljo enemmän waiwaa ruununmiehillä että antaisiwat panna lauttapaikan rannalle pylwään, johon tekisiwät puulle eli ranta-pellille kirjoitetun ilmoituksen, mitkä maksut siinä owat tehtäwät ja mitä waltaa sekä welwollisuuksia lautan soutajalla on! Kuulin walitettawan, että nykyinen lossimies tekee mitä tahtoo ja että minä en suinkaan ole ollut ainoa, joka siinä olen saanut kärsiä wäkiwaltaa. Sentähden pyytäisin tätä walitusta julistettawaksi yhtä paljo itseni kuin yhteisen hywän tähden.”
Vuonna 1912 Kiteen kuntakokouksessa valittiin viideksi vuodeksi lossinhoitaja, joskin kuntakokouksen jäsen valitti asiasta ja päätöksestä lääninoikeuteen. Samana vuonna kuntakokous ei hyväksynyt Savonlinnan konepajan tekemiä uuden lossin piirustuksia, ”waan annettiin toimeksi Puhoksen E. Mieloselle ottaa selkoa tynnörijärjestelmän mukaan laitetusta kulkuneuwosta.” Seitsemän vuotta myöhemmin Kiteen kunnanvaltuusto vuonna 1919 puolestaan totesi, että Syrjäsalmen lossin asemasta olisi saatava yleisillä varoilla paikalle silta. Samassa yhteydessä ilmaistiin tarve sillalle myös Kytänsalmeen.
Neljäkymmentä vuotta aloitteena ollut silta sai päätöksensa vuonna 1959, jolloin Syrjäsalmen maantiesilta avattiin ja lossiliikenne loppui. Malliltaan silta on teräsbetoninen jatkuva kotelopalkkisilta ja pituudeltaan se on 109,2 metriä. Sillan vapaa korkeus on 5,80 metriä ja leveys 39,5 metriä. Vierelleen se sai vuonna 1966 valmistuneen ja vuonna 1967 avautuneen rautatiesillan,
joka korvasi menetettyjen alueiden itäisen rautatieyhteyden. Tällä hetkellä 117 metriä pitkä rautatiesilta on tiensä päässä ja uusi silta rakennetaan sen länsipuolelle lähemmäs maantiesiltaa.
Kommentit
Lähetä kommentti