154. Työväentalot - rakennushistoria Keski-Karjalan järjestötoiminnan kehityksen heijastajana

Keski-Karjalan nykyisellä alueella – johon kuuluvat Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi ja Värtsilä – työväentalojen nouseminen maaseudun maisemaan oli aikanaan merkittävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen murros. Paikallisten työväenyhdistysten perustaminen ja niiden tarve omille kokoontumistiloille kietoutuivat tiiviisti yhteen 1900-alkuvuosisadan kansalaisaktivismin ja paikallisen päätöksenteon demokratisoitumisen kanssa.

Samoihin aikoihin Keski-Karjalassa vaikutti maamiesseura-, suojeluskunta- sekä nuorisoseura-aate, jotka rakensivat omia toimitilojaan aktiivisuuden ja varallisuuden mukaan alueellemme. Vaikka raitiustoimintaaate sai sijaa myös alueella, sen rakentamia raittiusseurantaloja ei Keski-Karjalassa ole, vaikkakin niitä rakennettiin Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Työväenaate saapui keskuksiin mm. Kiteelle ja Värtsilään aluksi wrightilaisessa muodossa, sillä alueella ei ollut torpparikysymystä, vaan aatetta siivitti elämän- ja elintason, koulutuksen sekä sivistysolojen parantaminen. Suurlakon 1905 jälkeen työväenliike sai Keski-Karjalassakin poliittisen suunnan. Sotien jälkeen työväenaate jakautui edelleen maltillisempaan sosialidemokratiaan ja laillistamisen jälkeen julkisen toimivallan saaneeseen radikaalimpaan kommunismiin.
Varojen puutteesta huolimatta yhdistykset kykenivät organisoimaan mittavia rakennushankkeita, joissa painottuivat lahjoituksina saadut rakennustarvikkeet ja laaja talkoopanostus. Alueen talojen rakennusvuodet ja myöhemmät kohtalot kuvaavatkin suoraan järjestötoiminnan kultakautta, poliittisia jännitteitä sekä maaseudun väestörakenteen muutoksia.

Työväenyhdistysten toiminta laajeni Keski-Karjalassa nopeasti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Toiminnan vakiintuessa vuokratut huoneet ja torpat kävivät ahtaiksi, jolloin omasta talosta muodostui yhdistyksen elinvoimaisuuden ja itsenäisyyden symboli. Rakennushankkeet vaativat paikallisilta yhdistyksiltä poikkeuksellista sitkeyttä, sillä niitä koettelivat niin luonnonvoimat, onnettomuudet kuin aikakauden poliittiset suhdanteet.

Ohessa alueen merkittävimpiä työväentaloja:
• Kantosyrjän työväenyhdistys: Yhdistyksen talo rakennettiin vuosien 1910–1920 välisenä aikana. Rakennus palveli paikallista järjestö- ja sivistystoimintaa aina vuoteen 1943 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa kesken sotavuosien. Rakennus oli arkitehtonisesti poikkeuksellisen kaunis aitoine mansardi kattoineen, kuten Työväen Arkiston kuvat osoittavat.
• Oravisalon työväenyhdistys: Rääkkylän Oravisaloon talo kohosi keskellä ensimmäisen maailmansodan kuohuja ja yhteiskunnallista liikehdintää vuonna 1917.
• Puhoksen työväenyhdistys: Kiteen Puhoksessa järjestöllisen toiminnan juuret ovat syvällä, ja varhaisimmat arkistotiedot yhdistyksen työväentalon toiminnasta ajoittuvat vuoteen 1921.
• Kiteenlahden työväenyhdistys: Yhdistyksen rakennushanke kohtasi vakavan takaiskun, kun raju myrsky sorti rakenteilla olleen talon vuonna 1921. Paikallisten toimijoiden sitkeydestä kertoo se, että talo pystytettiin talkoilla uudelleen ja saatiin valmiiksi vuoteen 1925 mennessä.
• Villalan työväenyhdistys: Kesälahden Villalaan uusi toimitalo kyettiin rakentamaan tiiviillä yhteistyöllä ja talkoovoimin vuonna 1939, juuri toisen maailmansodan kynnyksellä.
• Patsolan työväentalo rajan tänne puoleen jääneeseen Värtsilään rakennettiin vuonna 1909. Patsolassa oli aktiivien työväenyhdistys. Talo paloi kuitenkin perustuksiaan myöten vuonna 1924 ja rakennettiin uudelleen samalle paikalle viim 1927 mennessä. Talo purettiin myöhemmin vuosisadan loppupuolella ja paikalla on nykyisin yksityiskäytössä oleva uudisrakennus.
• Sulaton siirtymisen jälkeen Uusi-Värtsilään rakennettiin myös sodan jälkeen työväentalo, joka valmistui rankorakenteisena ja lautavuorattuna vuonna 1950. Tämä talo toimi kyläyhteisön ja teollisuustyöväen henkisenä sekä sosiaalisena keskuksena aina siihen saakka, kunnes rakennemuutos ja sulattamon lakkauttaminen vuonna 1967 hiljensivät kylän elämän.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä maaseudun rakennemuutos, muuttoliike ja talojen ylläpidon kustannukset johtivat siihen, että useimpien paikallisyhdistysten talot jlähes poikkeuksetta joko hiljenivät, myytiin yksityisomistukseen tai purettiin, kuten tapahtui muidenkin aatteellisten yhdistysten kohdalla.

Keski-Karjalan historiallisten työväentalojen joukossa Tohmajärven työväentalo (tunnetaan myös Kemien työväentalona) muodostaa poikkeuksen: se on alueen ainoa työväentalo, joka on säilynyt katkeamattomassa ja aktiivisessa järjestökäytössä perustamisestaan lähtien.
Tohmajärven Kemien työväenyhdistyksen historia ulottuu yli 115 vuoden taakse. Nykyinen, Kemien kylässä sijaitseva talo on yhdistyksen historian kolmas toimitila. Ensimmäinen tukikohta, Purtovaaran torppa, kävi nopeasti riittämättömäksi toiminnan laajentuessa, minkä vuoksi yhdistys rakensi ensimmäisen varsinaisen talonsa vuonna 1919. Tämä rakennus paloi kuitenkin mystisissä olosuhteissa jo seuraavana vuonna.

Menetyksestä huolimatta yhdistys osoitti poikkeuksellista toimintakykyä: uusi, arkkitehtonisesti edustava puinen seurantalo suunniteltiin ripeästi ja se valmistui talkoovoimin jo vuonna 1921.
Talo käsittää nykyisin noin 250 neliömetrin laajuisen juhlasalin näyttämöineen sekä kahviotilat. Vuonna 2010 rakennuksessa toteutettiin mittava perusremontti, jolla tilat ja talotekniikka päivitettiin nykyvaatimusten mukaisiksi.

Siinä missä monet muut alueen talot ovat historian saatossa poistuneet käytöstä, Tohmajärven työväentalon kynnys on madaltunut. Se on vakiinnuttanut asemansa koko kunnan yhteisenä monitoimitalona. Kiinteistö palvelee edelleen poliittisen järjestötoiminnan lisäksi laajasti paikallista yhteisöä kulttuuritapahtumien, harrastuspiirien, teatteriharjoitusten sekä perhejuhlien näyttämönä, kantaen elävää ja katkeamatonta itäsuomalaista kansalaistoiminnan perinnettä.