162. Palotoimi Keski-Karjalassa ja Tohmajärven paloasemat

 

Keski-Karjalan palo- ja pelastustoimella on rikas ja monivaiheinen historia, jonka kehityskaari ja järjestäytyminen noudattavat selkeää kronologista järjestystä. Ennen varsinaista kunnallista tai vapaaehtoista palokuntaliikettä alueen paloturvallisuuden sosiaalisena ja taloudellisena selkärankana toimivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa varhaiset paikalliset ja valtakunnalliset paloapuyhdistykset.Nämä keskinäiseen vastuuseen perustuneet yhdistykset korvasivat tulipalojen aiheuttamia suuria taloudellisia tuhoja ja alkoivat vähitellen asettaa vakuutusehdoissaan vaatimuksia alkusammutuskaluston, kuten käsisankoruiskujen, hankkimiselle.

Paikkakuntien virallisen ja operatiivisen palokuntatoiminnan syntyhistoria heijastaa puolestaan vahvasti teollistumisen ja yhteiskunnallisen kehityksen vaiheita. Alueen palokuntahistorian ehdoton uranuurtaja ja vanhin toimija on Värtsilä, missä järjestäytynyt toiminta alkoi virallisesti jo 1800-luvun lopussa Wärtsilän suuren rautaruukin ja sahan suojaksi perustetun tehdaspalokunnan myötä.

Tämän teollisuuslähtöisen varhaisvaiheen jälkeen vapaaehtoinen palokuntaliike alkoi juurtua muuallekin Keski-Karjalaan. Kiteellä virallinen järjestäytyminen otettiin ohjelmaan vuonna 1938, jolloin paikkakunnalle perustettiin Kiteen VPK. Sitä vastoin alueen muissa maaseutukunnissa, kuten Rääkkylässä ja Kesälahdella, järjestäytyneen palokuntatoiminnan alku siirtyi myöhempään.

Tohmajärvellä järjestäytyneen palosuojelun ja infrastruktuurin kehitys kiihtyi toisen maailmansodan jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla moottoriruiskujen yleistymisen myötä. Paikkakunnan palotoimen historian merkittävin virstanpylväs saavutettiin vuonna 1957, jolloin valmistui aikansa tarpeisiin vastannut vanha paloasemarakennus, joka yhdisti palokunnan tarvitsemat tilat ja asuinhuoneistot toimien vuosikymmenet tohmajärveläisen paloturvallisuuden hermokeskuksena.

Vuosikymmenten saatossa ja vuoden 1975 palo- ja pelastuslain myötä maaseudun pelastustoimi vakiintui viralliseksi sopimuspalokuntajärjestelmäksi, jolloin Tohmajärven vanha asemarakennus autotalleineen palveli pitkään alueen pelastajia ja kalustoa. Ajan hammas ja pelastustoimen kasvaneet vaatimukset tekivät kuitenkin vanhasta kiinteistöstä auttamattomasti vanhanaikaisen ja sen kaksi autotallia osoittautuivat lopulta korjauskelvottomiksi.

Tämä johti merkittävään investointiin paikalliseen turvallisuuteen, kun Tohmajärvelle ryhdyttiin rakentamaan kokonaan uutta pelastusasemaa. Runsaat miljoona euroa maksanut rakennushanke käynnistyi kesällä 2009 vanhan paloaseman välittömässä läheisyydessä. Noin 550-neliöisen uuden ja modernin paloaseman elementtirunko- ja rappaustyöt etenivät nopeasti, ja henkilöstö pääsi muuttamaan uusiin tiloihin vielä ennen saman vuoden loppua. Uuden päärakennuksen valmistumisen jälkeen tontille nousi seuraavan vuoden alussa kylmä varastorakennus, ja suuren muutoksen myötä vanhan aseman huonokuntoiset autotallit purettiin päärakennuksen palatessa asuinkäyttöön.

Nykyisin koko Keski-Karjalan alueen pelastusvalmius tukeutuu moderniin, osana Pohjois-Karjalan hyvinvointialuetta toimivaan nykyiseen sopimuspalokuntajärjestelmään. Tässä järjestelmässä vapaaehtoisista ja sivutoimisista pelastajista koostuvat sopimuspalokunnat (kuten Tohmajärven sopimuspelastajat ja Kiteen VPK) ovat sitoutuneet hälytysvalmiuteen. Tämä järjestelmä muodostaa edelleen alueen pelastustoimen ehdottoman selkärangan, sillä harvaan asutulla maaseudulla sopimuspalokuntalaiset ovat usein ensimmäisiä ja ainoita auttajia hätätilanteissa, varmistaen nopean avunsaannin ja korkeatasoiset tilat niin ensihoidolle kuin pelastustoiminnallekin.