147. Keski-Karjalan vanhin asuinpaikka

Kiteen Tolosenmäessä, Toisen Salpausselän itärinteellä, sijaitsee pieni ja kirkas Löytölampi. Kun tarkastelee lammen itäpuolelta otettua ilmakuvaa, huomio kiinnittyy lammen takana kohoavaan kapeaan, metsäiseen harjanteeseen. Tämä noin 50 metriä leveä ja 200 metriä pitkä kannas erottaa Löytölammen sen rinnalla lepäävästä Kalmolammesta. Tällä luonnonkauniilla maakaistaleella, muutaman metrin lampien pinnan yläpuolella, sijaitsi tuhansia vuosia sitten ihmisten asuttama kivikautinen leiripaikka.

Asuinpaikka paljastui touko-kesäkuussa 2004, kun tutkijat Timo Sepänmaa ja Ville Laakso kartoittivat alueella Kiteen ortodoksiasutuksen juuria. Tutkiessaan Kalmolammen ympäristöä he törmäsivät merkkeihin esihistoriallisesta toiminnasta. Saman vuoden kesäkuun alussa filosofian lisensiaatti Petro Pesonen suoritti kohteessa Museoviraston virallisen tarkastuksen, ja löytö mullisti käsityksen alueen varhaisesta historiasta: asuinpaikka oli aiemmin täysin tuntematon.

Muinaisen elämän jäljet paljastuivat harjanteella tehdyistä metsätöistä. Alueella oli suoritettu laaja metsä-äestys, joka oli nostanut hienojakoisen hiekkamaan pintaan sieltä täällä. Onneksi itse löytöpaikalla maata oli käännetty vain kevyesti, joten asuinpaikka oli äestyksestä huolimatta säilynyt suhteellisen ehjänä ja koskemattomana. Pääosin yhdestä ainoasta äestysvaosta, muutaman metrin alueelta, tutkijat poimivat talteen Kansallismuseon kokoelmiin arvokkaita todisteita menneisyydestä. Löytösaalis sisälsi 11 kappaletta erittäin hyvälaatuista kvartsi-iskosta (paino 5,3 g) sekä 13 pientä palaneen luun palasta (paino 4,2 g). Nämä kvartsityökalujen työstöjätteet ja nuotiossa palaneet luut todistavat paikalla olleen lyhytaikaisen leirin, jonka laajuus on vain joitakin kymmeniä neliömetrejä.

Löytölampi 1 -nimellä dokumentoitu kohde (keskikoordinaatit p= 6903262, i= 3661399, z= 108–111 m) on arkeologisesti kiehtova. Vaikka lammet ovat vuosituhansien saatossa hieman kuivuneet ja vetäytyneet, geologiset tutkimukset osoittavat, etteivät ne ole koskaan olleet osana mitään suurempaa vesistöä. Kyseessä ei siis ollut kalastukseen tukeutunut suuri pysyvä asuinpaikka, vaan leiri liittyy kiinteästi Löytölammen itäpuolella sijaitsevaan laajaan muinaiseen pyyntikuoppajärjestelmään. Kapea kannas on toiminut luontaisena kulkureittinä ja suppilona riistalle, jota muinaiset metsästäjät väijyivät. Löydösten ja sijaintinsa perusteella tämä suojaisa erämaaleiri ajoittuu mahdollisesti mesoliittiselle kivikaudelle, tehden siitä Keski-Karjalan seudun vanhimman tunnetun ihmisen toiminnan merkin ja asutuksen.