148. Kolmen vintin kaivo Saramäessä

Sana vinttikaivo on perinteistä, vipua ja vastapainoa hyödyntävää vedennostolaitetta kuvaava yhdyssana, jonka alkuosa on Kotimaisten kielten keskuksen mukaan ruotsalaisperäinen svetisismi. Se pohjautuu vääntämistä tarkoittavaan sanaan vind ja verbiin vinda, joista suomen murteisiin ovat kehittyneet myös vipuamista ja nostamista tarkoittavat verbit vintata ja vinnata. Kaivon yhteydessä vintti tarkoittaakin nimenomaan pitkää saranoitua puuvartta eli vipulaitetta, ja vaikka talon yläosaa kuvaava sana vintti juontaa juurensa samaan ruotsin kielen sanaan, niiden etymologinen kehityshistoria on erillinen. Suomen eri murteissa tästä samasta laitteesta on käytetty myös nimityksiä vipukaivo, salkokaivo tai pelkkä vintti.

Historiallisesti vinttikaivo on yksi ihmiskunnan vanhimmista teknisistä keksinnöistä, sillä sen vanhin tunnettu kuvaus on löydetty Mesopotamiasta sargonidien sinetistä noin vuodelta 2000 ennen ajanlaskun alkua. Muinaisessa Egyptissä laite tunnettiin nimellä shaduf, ja sitä käytettiin erittäin laajasti Niilin veden nostamiseen peltojen kastelujärjestelmiin.

Suomeen tämä keksintö saapui Museoviraston havaintojen mukaan puurakenteisena 1300-luvun loppupuolella, minkä jälkeen se vakiinnutti vuosisadoiksi paikkansa suomalaisessa maaseutumaisemassa tyypillisesti pihapiiriin tai navetan läheisyyteen sijoitettuna. Vaikka se on nykyään Suomessa harvinainen museokohde, laitetta käytetään yhä edelleen kehittyvissä maissa Afrikassa ja Aasiassa.

Rakennustekniikaltaan vinttikaivo perustuu yksinkertaiseen mutta tehokkaaseen fysikaaliseen vipuvarteen, joka tekee raskaan vesikuorman nostamisesta kevyttä. Laitteen runkona toimii maahan tukevasti pystytetty pystyhirsi eli kaivonjalka, jonka haarukkaiseen yläpäähän on akseloitu pitkä ja tasapainotettu vipupuu eli vinttisalko. Salon paksumpaan ja raskaampaan tyvipäähän kiinnitetään painoksi suuri kivi tai puupölkky toimimaan vastapainona, kun taas ohuempaan latvapäähän sidotaan pitkä ja kapea kaivonkorento eli nostosalko, jonka päässä vesiämpäri roikkuu. Kun ämpäri lasketaan kaivoon, käyttäjä vetää korennosta alaspäin nostaen samalla vastapainoa ylös, ja kun ämpäri on täyttynyt vedellä, tyvipään paino nostaa vedellä täytetyn astian lähes itsestään takaisin maanpinnalle.

Tämä mekaaninen laite on voinut toimia myös merkittävänä sosiaalisena ja yhteisöllisenä keskuksena, mistä erinomaisena historiallisena esimerkkinä on Kitee-Tohmajärvi-lehdessä (Koti-Karjala) julkaistu artikkeli vuodelta 1976 Saramäen ainutlaatuisesta kolmen vintin kaivosta. Kiteen Saramäessä sijaitseva kaivo oli harvinainen kolmella erillisellä vintillä varustettu yhteiskaivo, jota pidetään Kiteen ensimmäisenä osuustoiminnallisena yrityksenä ja joka oli toiminnassa vuosisadan alusta lähtien.

Kaivo rakennettiin alun perin kahden eri tilan, Jumppasten ja Karvisten, rajalle, ja myöhemmin paikka oli kolmen tilan eli Erkki Helmisen, Väinö Nenosen ja Hannes Toropaisen yhteiskäytössä. Tilat ottivat lähes kaiken talousvetensä tästä yhteisestä kaivosta, ja tammikuun alkupäivinä kolmen vintin kaivolla ammennettiin vettä pääasiassa ruoanvalmistukseen, kun taas muulloin kahden vintin kaivosta vettä nostivat Väinö Nenonen ja Erkki Helminen, josta talvinen kuva vuodelta 1976 kertoo.

Yhteisen kaivon historiasta kerrotaan myös dramaattisia tarinoita, kuten eräs tapaus menneiltä ajoilta, jolloin saunasta palannut muuan mummo putosi pimeässä ja lumisessa talviyössä yli kuusi metriä syvään kaivoon, sillä kaivon kantena oli vain heinäsäkki, mutta selvisi onneksi pelkällä säikähdyksellä, kun hänet autettiin sieltä ylös muiden kuultua avunhuudot saunapolulle.

Kansanedustaja ja osuustoimintamies Akseli Branderkin muisti usein puheissaan tämän Saramäen kuulun kolmen vintin kaivon ensimmäisenä osuustoiminnallisena yhtiönä, jonka vinttien lukumäärä myöhemmin väheni yhdellä, mutta jonka jäljellä olevat rakenteet oli uusittu palvelemaan alkuperäistä tarkoitustaan päivittäin vielä 1970-luvulla. Nykyisin vinteistä on säilynyt yksi, mutta 1930-luvun kuvissa näemme vielä ne kaikki toiminnassa.

Kuvat: Koti-Karjalan arkisto ja uudet Kitee-seura