149. Saarionkosken vesivoimala

Karjalan rautatien jatkamista Nurmekseen ja Kajaaniin suunniteltiin ahkerasti jo 1800-luvun lopulla parantamaan itäisen Suomen huonoja kulkuyhteyksiä, kehittämään maanviljelystä sekä herättämään alueen teollisuutta. Suunnitellun ratalinjan varrelle hahmoteltiin kymmeniä vesivoimalla käyviä tehdaslaitoksia, sillä alueella oli runsaasti raaka-aineita kuten rautamultaa ja puutavaraa. Yksi keskeisistä teollisuuden tulevaisuuden näkymistä kytkeytyi Jänisjoen Saarionkoskeen, jonka mahtavaa vesivoimaa pidettiin yhtenä maamme parhaista heti Imatrankosken jälkeen. Kosken hyödyntäminen oli herättänyt suurta kiinnostusta, ja osa siitä oli myyty tehdaslaitoksia varten jo ennen vuosisadan vaihdetta. Parempien kulkuyhteyksien puute oli kuitenkin hidastanut alueen kehitystä ja pakottanut jopa kaksi paikallista rautatehdasta seisauttamaan toimintansa.

Vuosisadan vaihduttua suunnitelmat alkoivat edetä käytännön toimiksi, kun apulaisinsinööri A. Järvinen suoritti katselmuksen Wärtsilän osakeyhtiön anomuksesta rakentaa Saarionkoskeen vesivoimalla käyvä tehdaslaitos. Virallinen lupaprosessi käynnistyi loppuvuodesta 1908 lääninhallituksessa, mutta Wärtsilän into oli niin kova, että todellinen rakennustyö oli aloitettu jo lokakuussa 1907 arkkitehti Eduard Dippellin ja insinööri Nils Nestor Norellin luomien suunnitelmien pohjalta. Norellin yllättävän kuoleman jälkeen työtä asettui johtamaan rakennusmestari Pekka Wetterstrand. Talvella 1907 tehtiin varatammeja ja louhittiin kalliota lähes 3 000 kuutiometriä, vaikka ankarat pakkaset pakottivatkin keskeyttämään työt pariksi kuukaudeksi. Rautabetonista valetut patolaitokset, kanavat ja neulapadot valmistuivat lopulta kiivasta tahtia, ja sähköntuotanto pääsi alkamaan tammikuussa 1909. Valmis laitos kykeni 1 200 hevosvoiman tehoon, ja sen tuottama 10 000 voltin sähkövirta johdettiin 14 kilometrin pituista linjaa pitkin suoraan Wärtsilän tehtaalle pyörittämään valssereita sekä naulakoneita.

Menestyksekkäästä alusta huolimatta luonnonvoimat alkoivat pian koetella uutta voimalaitosta. Syksyllä 1913 alueelle iski ankara vesipula, joka haittasi tuntuvasti Wärtsilän tehtaan käyntiä. Jänisjoen ja Saarionkosken vesi kuivui viikko viikolta niin vähiin, että sähkönsiirron tyrehtymisen vuoksi koko tehdas jouduttiin lopulta seisauttamaan kahtena päivänä viikossa. Vaikka tilanne oli huolestuttava ja sähköntuotanto osoittautui kuivina aikoina riittämättömäksi, tehdasinvestointeja jatkettiin ja käyttövoimaa suunniteltiin lisättäväksi myös Saarionkosken alapuolisista pienemmistä koskista.

Kuivuus vaihtui pian toiseen äärimmäisyyteen, kun keväällä 1920 poikkeuksellisen rajut ja tuhoisat tulvat koettelivat aluetta. Jänisjoki ja Juvanjoki paisuivat silmilleen aiheuttaen satojen tuhansien markkojen arvoiset vahingot. Tulvaveden valtava paine särki Saarionkosken voimalaitokselle vettä johtavan kanavan, mikä pakotti koko laitoksen pitkäkestoiseen seisaustilaan. Myös läheisessä Väärässäkoskessa vesi tulvi suoraan konehuoneeseen asti uhaten tuhota koko sähköaseman.
Seuraava merkittävä luonnonilmiön aiheuttama isku koettiin toukokuussa 1936, kun alueelle iskenyt myrsky raivosi Saarion kylässä. Kova tuuli kaatoi kerralla yhdeksän sähköpylvästä, minkä seurauksena korkeajännitelangat sotkeutuivat toisiinsa. Syntynyt oikosulku iski kipinää maastoon ja sytytti kuivan ruohikon palamaan synnyttäen metsäpalon alun. Paikalle autoilla kiirehtineet sammuttajat saivat palon taltutettua noin neljänneshehtaarin alueelle, mutta sähkökatkon vuoksi paikallinen tehdas joutui seisomaan tuntikausia.

Sotien jälkeen teollisuusmaisema muuttui pysyvästi, kun Wärtsilän rautatehdas jäi uuden rajan taakse ja luovutettiin Neuvostoliitolle. Saarionkosken voimalaitoksen tuottamaa sähköä alettiin tämän jälkeen myydä Pohjois-Karjalan Sähkölle. Alkuperäinen, historiallinen voimalaitos palveli uskollisesti aina vuoteen 1984 saakka, jolloin se lopulta korvattiin kokonaan uudella nykyaikaisella voimalaitoksella. Vanha, alkuperäiset koneistonsa säilyttänyt rakennus siirrettiin museokäyttöön, ja nykyisin siellä toimii Saarion voimalaitosmuseo, jota hallinnoi Tohmajärvi-seura. Vuonna 1991 uusi voimalaitos siirtyi yrityskauppojen myötä virallisesti Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n omistukseen, jatkaen Jänisjoen virtaavan veden hyödyntämistä uudella aikakaudella.

Saarion voimalaitosmuseo on kaunis kesäinen lähimatkailun vierailukohde kauniine jokimaisemineen.
Kuvat: Kaaviopiirustukset ja vanhat kuvat: Rakennustaito-lehti, nykyiset: Kitee-seura