155. Potoskavaaran maamiesseurantalo Rantapirtti

Potoskavaaran maamiesseura on toiminut Kiteellä jo yli vuosisadan ajan maatalouden, yhteisöllisyyden ja kyläelämän ankkurina. Vuonna 1920 perustettu seura on kokenut suomalaisen maaseudun suuret murrokset ja onnistunut säilyttämään elinvoimansa aina nykypäivään saakka, nykyisin tiiviissä yhteistyössä paikallisen kyläyhdistyksen kanssa.

Maamiesseuraliike syntyi Suomessa 1800-luvun lopulla tarpeesta uudistaa maataloutta sekä parantaa maaseutuväestön elintasoa, ja Keski-Karjalan alueelle tämä aate alkoi levitä toden teolla vuosisadan vaihteessa. Toukokuussa 1900 perustettiin Kiteen maamiesseura, jonka sääntöjen vahvistamisen jälkeen pitäjä jaettiin kymmeneen eri piiriin toiminnan tehostamiseksi. Potoskavaara kuului yhdessä Kiteelahden ja Kantosyrjän kanssa seuran kuudenteen piiriin. Vaikka toiminta virisi varhain, useimmat alueen itsenäiset maamiesseurat aloittivat virallisen taipaleensa vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla.

Potoskavaaran maamiesseura asettui perustamisensa jälkeen toimimaan Pohjois-Karjalan Maanviljelysseuran alaisuuteen. Seuran ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat maanviljelijät Paavo Eronen, Antti Björn, P. Partanen, Juho Hakulinen ja Mikko Karhu sekä opettajana ja sihteerinä toiminut A. Holopainen. Seuran alkuaikojen toiminta heijasti suoraan ajan maataloudellisia tarpeita, ja jo vuodesta 1921 alkaen järjestettiin erilaisia viljely- ja hoitokilpailuja, joiden tavoitteena oli parantaa tilojen tuottavuutta. Kyläläiset ottivat innokkaasti osaa muun muassa lannanhoito-, pellavanviljely-, turnipsi-, ojankaivun- ja mansikanviljelykilpailuihin. Toimintaan kuuluivat olennaisesti myös maatalousretkeilyt, kurssit, iltamat ja myyjäiset. Alkuvuosikymmenten aikana seuraan kuului 114 jäsentä, joista suurin osa oli alueen pien- ja keskiviljelijöitä.

Jo heti seuran perustamisen jälkeen yhteisössä virisi vahva halu saada oma kokoontumispaikka. Vuonna 1923 maamiesseura osti yhdessä Potoskavaaran nuorisoseuran kanssa tontin Ison Heinäjärven rannalta kauppias Heikki Hukalta. Talon rakennusurakka oli todellinen voimanosoitus ja talkoohengen taidonnäyte, sillä hirret saatiin lahjoituksina kyläläisiltä, ja paikallisen tarinan mukaan niitä jopa soudettiin järven yli rakennuspaikalle.

Ripeän rakennustyön ansiosta talon juhlallisia vihkiäisiä päästiin viettämään jo syyskesällä 1925. Rakennuksesta koituneet suuret velat kuitattiin sitkeästi iltamien, arpajaisten ja myyjäisten tuotoilla, kunnes seura oli täysin isäntä omassa talossaan. Talosta muodostui kylän sydän, jossa järjestettiin kursseja, vilkkaita iltamia, teatteriesityksiä ja jonne myös kiertävät elokuvannäyttäjät toivat oman taikansa.

Maatalouden rakennemuutoksen myötä perinteinen maamiesseuratoiminta on sittemmin muuttanut muotoaan, mutta Potoskavaaran perintö elää yhä vahvana. Vuosituhannen vaihteessa, vuonna 2000, Potoskavaaran, Korkeakankaan ja Kantosyrjän kylät yhdistyivät perustaen Kyläpari ry:n kyläyhdistyksen. Entinen maamiesseuran talo tuntee nykyään nimen Rantapirtti. Talo siirtyi uuden kyläyhdistyksen hallintaan ja se on remontoitu täysin ajassa mukana pysyväksi, talvilämpimäksi juhla-, kokous- ja tapahtumapaikaksi, jossa on noin 100 pöytäpaikkaa, näyttämö ja nykyaikainen keittiö.

Nykyisin Rantapirtti tarjoaa monipuoliset puitteet virkistykseen ja kulttuuriin. Sen pihapiirissä sijaitsee jykevä hirsivaippainen rantasauna, joka palvelee kesäisin uimareita ja talvisin avantouimareita, sekä grillikatos, nuotiopaikka ja beachvolley-kenttä. Aivan Rantapirtin naapurissa toimii aktiivinen harrastajateatteri Kyläparin Myllyteatteri, joka vetää alueelle runsaasti yleisöä vuotuisilla kesäesityksillään. Potoskavaaran maamiesseuran yli sata vuotta sitten aloittama työ elää siten edelleen modernissa muodossa, ja vahva talkoohenki sekä kiintymys omaan kotiseutuun pitävät huolen siitä, että Ison Heinäjärven rannalla luodaan yhteisiä muistoja vielä tulevillekin sukupolville.