121. Salpalinja - Rääkkylä

Venäjän kasvavasta uhasta johtuen Suomessa laadittiin jo 1920-1930 luvuilla suunnitelmia puolustusrakenteiden rakentamisesta itäiseen Suomeen. Talvisota ja 24 700 neliökilometrin maanluovutus nostivat lopullisesti ajankohtaiseksi tarpeen turvata uusi raja, joka luonnonolosuhteiltaan ei ollut niin otollinen turvattavaksi kuin vanha raja. Tosin jo ennen talvisotaa oli tehty puolustusrakenteita, mutta talvisodan jälkeen kehittyi yhteisymmärrys itärajan turvaamisesta aina Suomenlahdelta Petsamoon saakka.

Virallisena päätösajankohtana pidetään ylipäällikkö Mannerheimin käskyä 16. maaliskuuta 1940. Hän antoi tuolloin puolustusvoimain komentajalle tehtäväksi suunnitella puolustuksen uudelleen vallitsevissa oloissa. Pian puolustusvoimain upseerit hahmottelivat Mannerheimille suunnitelman, jota virallisesti kutsuttiin Suomen Salpa -nimellä. Puhekielessä nimeksi vakiintui pian nimitys Salpalinja.

Linnoitustöiden johtoon määrättiin kenraaliluutnantti Edvard Hanell maaliskuun lopulla 1940. Rakentaminen ulottui 1200 kilometrin pituudelta neljän armeijakunnan alueelle ja jokaiseen perustettiin omat linnoitusosastot. Pohjois-Karjalan alueella toimi IV Armeijakunta, jossa oli kaksi työpiiriä. Työpiiri 460 toimi etelämpänä ja työpiiri 420 pohjoisempana. Työpiiri 460:tä johti alussa Joensuusta käsin dipl.ins. Esko Setälä. Työpiiri 460 jakaantui viiteen työryhmään: Ristisaaren, Kaltimon, Onttolan, Enon, Tikkalan ja Rääkkylän. Rääkkylässä olevan työryhmän osasto oli numeroltaan 465. Kiireellisemmät kohteet olivat Onttola ja Kontiolahti työpiiri 460 kohdalla, jonka jälkeen suunniteltiin ja toteutettiin muut alueen kohteet.

Rääkkylässä puolustusrakennelmien rakentaminen aloitettiin kesällä 1940. Koko työpiirin vahvuus oli enimmillään 2300 henkeä. Rääkkylään syntyi suurimmat puolustuslinjat Oravisaloon: Piiroonniemi-Reijolan ja Pässinniemen alueelle kattaen noin 6 km rannikkolinjan. Myös Voiniemeen ja Pirkonniemeen sekä Ukonlahteen syntyi puolustusesteitä. Rääkkylän ’porteille’ Muljulaan Ruutananlammelle rakentui myös yhtenäinen panssarieste kapeikon poikki (panssariesteiden kuvat otettu Muljulasta). Rääkkylässä Salpalinja koostui pääasiassa hyökkäysvaunu- ja piikkilankaesteistä, avoimista miehistöpoteroista sekä tykkien tuliasemista.

Salpalinja on Suomen historian suurin rakennushanke. Se vaati 70 000 miestyövuoden työn ja kokonaiskustannukset nousivat 2,5 miljardiin markkaan. Osaltaan jatkosodassa Salpalinja oli vahvasti hillitsemässä vihollisen aikeita yrittää miehittää Suomi. Salpalinjaa pidettiin vielä sodan jälkeen puolustusvoimien operatiivisissa suunnitelmissa. Siirryttäessä 1960-luvulle ja linjapuolustuksen muuttuessa alueelliseksi puolustukseksi myös Salpalinjan maa-alueet palautuivat vuosikymmenen lopulla alkuperäisille omistajilleen.

Rääkkylän Oravisalossa Hypönniementien risteysalueen läheisyydessä on vuonna 2011 pystytetty Salpalinjan rakentamisen muistomerkki Veikko Sallisen aloitteesta. Rääkkylä-Seura ja Rääkkylän reserviläiset raivasivat Aulis Ikosen omistaman entisen seurojentalon tontin muistomerkin paikaksi. Panssariesteitä esittävät kivet asensi paikalleen Urho Tapanen ja kiven laatan ovat valmistaneet Hannu Holopainen ja Petja Helotie.

Oravisalon karttaa kuvaavassa laatassa on teksti: ”Muistomerkki. Tällä paikalla oli Oravisalon seurojentalo 1935-1992. Salpa-Linjaa rakennettiin Oravisalon itärannalle 1940-1944, SA:n ja TVH:n siviilityöväen voimin. Lt. Psto 5 koottiin Oravisalossa, vala 30.5.1941. Joukossa Oravisalon miehiä. 1 KkK/JR (Väino Linna ja ”Tuntemattomat” Oravisalossa kesällä 1941. 2011 Rääkkylän Reserviläiset Rääkkylä-Seura.”

Muistomerkin ohella Pässinniemessä on kolmen kilometrin mittainen virkistysreitti Salpapolku, joka mukailee sota-ajan rakenteita ja nähtävillä ovat mm. entisöidyt majoituskorsu ja korsusauna.