120. Rääkkylän-Liperin yhdystie ja Kivisalmen silta
Keskiajalla vene oli erämiehen kulkuväline. Jokien ja järvien kautta kulki eräreitti, jota pitkin karjalaiset kulkivat Laatokalta Pielisen kautta aina Perämerelle saakka. Oriveden ja Pyhäselän erottava Kivisalmi oli levähdyspaikka. Talvisin matka taittui jäätä myöten reellä.
Tosin jo 1600-luvulla oli käytettävissä jonkinlainen kävelyyn ja ratsastamiseen soveltuva kulkuväylä Muljulasta länteen, joka kulki Jaaman ja Sangenlahden kautta Oravilahteen. Oravilahdesta yhdistyneet tiet saapuivat Rääkkylän kirkolle ja Paksuniemeen. Paksuniemestä puolestaan Liperin puolelle matka taittui Jänisselän yli Liperin Tutjunniemeen. Isonvihan aikana (1714-1721) venäläiset alkoivat rakentamaan vanhan reitin pohjalle kesätietä sota-ajan tarpeitaan varten. Kiiessalon kylässä Liperissä kallioon hakattu vuosiluku 1717 ilmeisesti liittyy tähän.
Puutteellinen sotatie kehittyi kuitenkin yleiseksi maantieksi ja 1700-luvun puolessa välissä reitistä oli tullut jo kauttakulkutie, jonka varrella oli kestikievareita ja kyydityspalveluita. Uudet tielinjaukset Joensuu-Kitee-Savonlinna sekä Onkamon kautta kulkeva rautatie köyhdyttivät yhdystien käyttöä. Fenniassa vuonna 1893 kirjoitetaankin tiestä: ”Kiteeltä (Suorlahdesta Savonlinnan tiellä) kulki tie Rääkkylän kirkolle, josta vesitse päästiin Tutjunniemeen ja siitä taas maantietä pitkin Liperiin ja Taipaleelle (Kuopion—Tohmajärven tiellä). Tietä hoetaan vanhaksi; Rääkkylän tien nimisenä käytettiin sitä tämän vuosisadan alussa, jolloin se myös oli kestikievareilla varustettu. — Nykyjään on Tutjunniemen—Liperin väli arvonsa menettänyt, koskapa sitä ei enää pidetä edes kunnossakaan.”
Paksuniemen-Tutjunniemen välinen pitkä vesireitti (noin 6,5km) oli osaltaan vaikeuttamassa ja heikentämässä tieyhteyden käytettävyyttä etenkin, kun raskaampia kuljetuksia alkoi autoistumisen myötä liikkumaan maanteillä. Nostettiin esiin vanha ajatus Majasaaren ja Oravisalon kautta kulkevasta tie- ja lauttayhteydestä Tutjunniemeen. Ongelma ja haaste oli, ettei vielä 1870 Majasaaressa ollut tietä ja Oravisalon tietkin kulkivat vain lähinnä siellä olevien tilojen ja talojen välillä. Hanke sai kuitenkin kannatusta ja erityisesti tultaessa 1930-luvulle Joensuun lyseon rehtori Karl Albert Wegelius otti asian omakseen ja vaikutti merkittävällä tavalla hankkeen eteenpäin viemiseen.
Käänteentekevä tieasian etenemiselle oli myös hallituksen ja kansanedustajien ryhmän vierailu heinäkuun alussa vuonna 1938 Pohjois-Karjalaan ja osana reittiä Liperin kautta vierailu Rääkkylään. Tiehanke, jota sanomalehti Karjalaisen etusivulla otsikoitiin: Liperin-Oravisalon-Rääkkylän ”kuningastienä” saikin jo seuraavana vuonna määrärahan ja tiehanke aloitettiin. Talvisota kuitenkin keskeytti hankkeen. Välirauhan aikana tammikuussa vuonna 1941 työt jatkuivat työttömyysvaroin osoitetulla 500 000 markan määrärahalla keskittyen Liperin Tutjuun. Sotien jälkeen yhdystie, joka tänään tunnetaan Seututie 482:na, valmistuikin käsittäen maantien ja kaksi lossitietä Arvinsalmen sekä Kivisalmen kohdalla. Kivisalmessa oli tosin ollut jo sodan aikana käytössä armeijan ponttonilossi. Vuoden 1952 lossitietojen mukaan Arvinsalmessa oli käytössä 10 tonnin ja Kivisalmessa 9 tonnin käsivetoinen lossi. Myöhemmin siirryttiin molemmissa moottorikäyttöisiin losseihin. Autojen painojen kasvu ja lastit sekä losseilla tapahtuneet onnettomuudet osaltaan vaikuttivat siihen, että tultaessa 1970-luvulle losseja alettiin korvata silloilla.
Kivisalmeen alettiin suunnitella myös siltaa 1980-luvulla. Siltatyöt alkoivat penkkatien rakentamisella ja 5. tammikuuta vuonna 1981 Kivisalmessa ajettiin viimeinen lossivuoro tilapäisen penkkatien valmistuessa, jonka jälkeen lossi siirtyi Kesälahdelle Piikkeensalmeen. Silta Kivisalmeen valmistui vuonna 1983. Sen ja kanavatyön muistoksi on pystytetty patsas Kivisalmen sillan korvassa olevalle parkkipaikalle. Paadessa olevassa laatassa on teksti: Kivisalmen rakentaminen, sekä rakennuttajan ja rakentajana olleiden yritysten nimet. Samalle alueelle on myös siirretty Kivisalmen kanavan rakentamisen yhteydessä vuonna 1908 löydetyn malmilohkareen muistokivi. Löytö johti myöhemmin Outokummun kaivoksen perustamiseen. Muistokivi oli alun perin paljastettu 1960-luvun alussa ja sijoitettu kanavan eteläpuolelle, mutta siirrettiin nykyiselle paikalleen patsaspuiston perustamisen myötä vuonna 2011.
Paikalla olevaa kolmatta muistokiveä on siirretty sillan rakentamisen vuoksi muutamia kymmeniä metrejä ja se sijoittuu myös parkkialueelle. Se on omistettu yhdystiehankkeen edistäjälle Karl Albert Wegeliukselle. Alun perin muistomerkki on pystytetty vuonna 1954 ja siinä on teksti näköisreliefin alla: Karl Albert Wegelius Rääkkylä-Liperi maantien uupumattoman puuhaajan muistolle kiitollisuudella paikkakuntalaiset. Pystytetty 1954. Alla teksti: Rakkaus kotiseutuun ja kansaan kannusti työtäsi. Mikä sai Turun läänissä syntyneen K.A. Wegeliuksen syttymään tiehankkeelle? Osittaisina juonteina lienevät olleet, että hänen vaimonsa Aini oli syntyisin Viipurista, poika Ragnar toimi vuosina 1916-1919 armovuoden pappina Kiteellä. Lisäksi jääkäriliikkeen historia vei hänet tutkimaan ja tutustumaan Karjalaan sekä Itäisen etapin kulkureitteihin myös Rääkkylän alueella. Eläköidyttyään vuonna 1927 Wegelius asui myös paljon hankkimallaan tilalla Oravisalon Tervalahdella. Rakkaus alueeseen ja sen ihmisten hyvinvointiin keriytyi näin vahvaksi köydeksi useista ohuemmista säikeistä.
Tänään Kivisalmen silta ja levähdyspaikka muistopaaseineen on kaunis pala järvirannikko-Suomea ja sitä yli 100 vuotista työtä, jota kanava, malmitoiminta ja tiestö ihmisen työnä on muokannut ja tuonut sekä leipää että saavutettavuutta alueelle.
Tosin jo 1600-luvulla oli käytettävissä jonkinlainen kävelyyn ja ratsastamiseen soveltuva kulkuväylä Muljulasta länteen, joka kulki Jaaman ja Sangenlahden kautta Oravilahteen. Oravilahdesta yhdistyneet tiet saapuivat Rääkkylän kirkolle ja Paksuniemeen. Paksuniemestä puolestaan Liperin puolelle matka taittui Jänisselän yli Liperin Tutjunniemeen. Isonvihan aikana (1714-1721) venäläiset alkoivat rakentamaan vanhan reitin pohjalle kesätietä sota-ajan tarpeitaan varten. Kiiessalon kylässä Liperissä kallioon hakattu vuosiluku 1717 ilmeisesti liittyy tähän.
Paksuniemen-Tutjunniemen välinen pitkä vesireitti (noin 6,5km) oli osaltaan vaikeuttamassa ja heikentämässä tieyhteyden käytettävyyttä etenkin, kun raskaampia kuljetuksia alkoi autoistumisen myötä liikkumaan maanteillä. Nostettiin esiin vanha ajatus Majasaaren ja Oravisalon kautta kulkevasta tie- ja lauttayhteydestä Tutjunniemeen. Ongelma ja haaste oli, ettei vielä 1870 Majasaaressa ollut tietä ja Oravisalon tietkin kulkivat vain lähinnä siellä olevien tilojen ja talojen välillä. Hanke sai kuitenkin kannatusta ja erityisesti tultaessa 1930-luvulle Joensuun lyseon rehtori Karl Albert Wegelius otti asian omakseen ja vaikutti merkittävällä tavalla hankkeen eteenpäin viemiseen.
Kivisalmeen alettiin suunnitella myös siltaa 1980-luvulla. Siltatyöt alkoivat penkkatien rakentamisella ja 5. tammikuuta vuonna 1981 Kivisalmessa ajettiin viimeinen lossivuoro tilapäisen penkkatien valmistuessa, jonka jälkeen lossi siirtyi Kesälahdelle Piikkeensalmeen. Silta Kivisalmeen valmistui vuonna 1983. Sen ja kanavatyön muistoksi on pystytetty patsas Kivisalmen sillan korvassa olevalle parkkipaikalle. Paadessa olevassa laatassa on teksti: Kivisalmen rakentaminen, sekä rakennuttajan ja rakentajana olleiden yritysten nimet. Samalle alueelle on myös siirretty Kivisalmen kanavan rakentamisen yhteydessä vuonna 1908 löydetyn malmilohkareen muistokivi. Löytö johti myöhemmin Outokummun kaivoksen perustamiseen. Muistokivi oli alun perin paljastettu 1960-luvun alussa ja sijoitettu kanavan eteläpuolelle, mutta siirrettiin nykyiselle paikalleen patsaspuiston perustamisen myötä vuonna 2011.
Kommentit
Lähetä kommentti