132. Piispa Eino Sormunen (1893-1972)

Eino August Sormunen syntyi Tohmajärven Riikola 3 -tilalla perheen neljäntenä lapsena. Kaiken kaikkiaan sisaruksia perheessä oli kuusi. Nuoruus Riikolassa kului koulunkäynnin ja urheilun parissa sekä Kypärävaaran maisemissa. Kypärävaaran kauneudesta ja merkityksestä Sormunen jaksoi muistuttaa myöhemminkin lehtikirjoituksissaan. Jo vuoden 1911 kylien välisissä kilpailuissa Eino mainitaan viestijuoksijana. Lisäksi lehti kertoo nuoren miehen toisista lahjoista kilpailuja seuranneessa juhlassa: ”Aluksi soitteli O. Wäistö näppärästi useita mandoliinikappaleita, joita yleisö halukkaasti kuunteli. E. Sormunen puhui yleisölle, millä tawalla tulisi parhaiten huwitella ja miten nuoruuden aika olisi parhaalla tawalla käytettäwä. W. Mikkonen luki kertomuksen, jonka jälkeen E. Sormunen lausui sepittämänsä juhlarunon. Tekijä huudettiin esiin. Riikolan sekakööri esitti useita yleisöä huwittawia lauluja. Näytelmäkappale „Salaliitto", sikäläisiin oloihin katsoen sujui kohtalaisen hywin. Sulimmat kiitokset tulkoot juhlan hommaajien ja ystäwällisten wieraittemme osaksi.”

Urheilu ja kulttuuri jatkui kotikylällä ja paikkakunnalla, kunnes lyseo kutsui nuorta miestä Joensuuhun. Vuonna 1915 tapaamme Eino Sormusen Ilosaaressa Pohjois-Karjalan voimistelu- ja urheilupiirin vuosikokouksessa:” Pohj.-Karjalan w.- ja u.-piirin wuosikokous pidettiin wiime sunnuntaina klo 12 päiwällä Ilosaaren teatterihuoneella. Kokouksen awasi entisen hallinnon puolesta kauppias Nestori Käkelä, joka myöskin lausui kokouksen osanottajat terwetulleiksi. Kokouksessa puhetta johtamaan walittiin lyseol. E. Sormunen.”

Vuonna 1916 Eino Sormunen oli aloittanut teologian opinnot Helsingissä ja osallistui aktiivisesti Karjalaisen osakunnan toimintaan kulttuuria edistäen: ”Karjalaisen osakunnan kokouksessa maanantaina päätettiin toimittaa tawalliset syyswaalit jouluk. 4 p:n kokouksessa. Osakunnan sanomalehden nimeksi pantiin „Puukello“. Naisylioppilaiden osakuntain wäliseen urheilutoimikuntaan walittiin jäseneksi Ilma Ryynänen ja warajäseneksi nti Saimi Wihonen. Illanwieton aluksi soitti yliopp. P. Wartiainen kannelta. Kuraattori, maist. L Hannikainen kertoi muistelmia kanteleensoittotilaisuuksista Karjalan salokylillä. Yliopp. E. Sormunen piti eheän ja harkitun selostuksen Koskenniemen kirjasta „Konsuli Beennerin jälkikesä".

Vuonna 1917 Eino Sormunen valittiin Raja-Karjalan sivistystoiminnan parantamista edistävän toiminnan kiertomatkalle neuvottelemaan kunnan päättäjien kanssa kansakoulujen
perustamisesta. Kahta vuotta myöhemmin kansalaissodan jälkeen osakunnassa pohdittiin kuinka voisi auttaa nälkäänäkeviä seutuja Pohjois-Karjalassa. Maisteri Juuli, neiti Taimi Kari ja ylioppilas Eino Sormunen saivat tehtäväkseen tarkemmin perehtyä asiaan ja ryhtyä osakunnan nimessä havaitsemiinsa hyödyllisiin toimenpiteisiin.

Eino Sormunen suoritti teologisen erotutkinnon vuonna 1919 ja samana vuonna vihittiin papiksi. Pappistoimi ja tutkijan ura johti hänet myöhemmin ensin teologisen tiedekunnan dogmatiikan professoriksi 1934-1939 ja Kuopion uudelleen perustetun hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi vuonna 1939.

Toiminnassaan piispana Sormunen kantoi huolta kristillisen uskon ohenevasta vaikutuksesta modernisoituvassa ja kaupungistuvassa maailmassa. Hän pyrki kirjoituksin ja osallistumalla edistämään kulttuurin merkitystä yhdistävänä voimana. Jo ennen piispuutta Eino Sormunen oli teologisena asiantuntijana edistämässä liturgisten symbolien, kuten piispan tunnuksien suunnittelua ja käyttöönottoa. Nykyisen Kuopion piispan Kuopion juhlissa käyttämä sauva on Sormusen aloitteesta Mainzin arkkihiippakunnan sauvaa mukaileva piispansauva. Sauvan on suunnitellut kuvanveistäjä Väinö Lätti ja se luovutettiin Sormuselle 60-vuotislahjana vuonna 1953.

Pohjois-Karjala ja kotiseutu oli Eino Sormuselle rakas ja hänet haudattiin Tohmajärvelle vuonna 1972. Kiteen-Tohmajärven -lehti (Koti-Karjala) uutisoi laajasti heinäkuun 20. päivän lehdessä hautajaisista Tohmajärven kirkolta päättäen uutisen lauseeseen: ”miehen muistolle, joka Pohjois-Karjalassa tunnetaan ymmärtäjänä, tukijana ja hyvänä paimenena”.

Tohmajärvelle kirkon kupeeseen 1976 valmistuneessa Eino Sormusen muistokivessä on laakeassa hautakivessä hänen ja vaimonsa Annan nimet ja elinvuodet sekä päällä piispan sauva ja hiippa, jotka kuvastavat Sormusen kulttuurista työtä ja läntisten liturgisten elementtien palauttamista jumalanpalveluselämään aikana, jolloin yhteiskunta oli eriytymässä. Juurien vaaliminen ja tunteminen oli Sormuselle elämäntehtävä, jolla tämä pirstaloituminen voidaan torjua.