1. Romolan pappila

Romolan tila on eräs alueen kantatiloja, joka syntyi isojaon yhteydessä ja isojaon saavuttaessa seudun 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Arvoltaan ja kooltaan se oli neljännesmanttaalin suuruinen tarkoittaen yhden miestyövuoden tai myöhemmin hopeamarkan verotusta vuotta kohden. Myöhemmin tilasta on lohkottu torpparilain, pika-asutuslain ja maanlunastuslain perusteella sekä vapaaehtoisilla kaupoilla.








Tilan nimi Romola juontunee Romo-nimestä, joka puolestaan tulee venäläisestä Roman-ristimänimestä. Romola nimiä löytyy mm. Kontiolahdelata ja sukunimi Romo on edelleen käytössä. Myös venäjänkieliset sukunimet, jotka kiertyvät samasta kantasanasta, Romanoff tai Romanov, ovat jääneet historiaan keisariperheen sukunimenä.

Romola tiedetään olleen jo 1700-luvun lopulla pappien asuinpaikka. Virkatalosäädökset määrittelivät tuolloin asunnon muodon ja koon.Vuoden 1734 maalaki määritteli asiaa kirkkoherran osalta: ” Pappilassa pitää olla tupa ynnä kaksi kamaria, kyökki, panoshuone leivinuuneineen, kaksipohjainen jyväaitta luhteineen, ruoka-aitta, kaksipohjainen lato ja luuva, navetta ja talli, kaikki sen kokoiset, kuin siitä on erittäin säädetty.” Myös muiden pappien osalta talon koko oli määritelty, sillä palkka tehdystä seurakunnan palvelemisesta maksettiin tuolloin pääosin asumisen ja ylöspidon kaltaisina luontaisetuina.








Romolan nykyinen pikkupappilana tunnettu rakennus valmistui 1857 kappalaisen virka-asunnoksi. Tsaarinvallan aikaisine vaikutteineen se edustaa empiretyyliä puolipyöröisine päätyikkunoineen sekä kuusiruutuisine ikkunoineen. Myös talon vaakalaudoitus on tuolle ajalle tyypillinen. Tuon ajan pappiloissa, kuten Romolassa ja sen ohella vastaavassa Tohmajärven pappilassa, oli usein kolme sisäänkäyntiä: kyökinovi arkiaskareita varten, pääovi sisäänkäyntiä ja vieraita varten ja ns. virkaovi papin työhuoneeseen asiointia varten.








Viimeinen talon asuinkäytössä oleva asukas oli rovasti Antero Kopperi (k. 1970). Sen jälkeen talo on palvellut seurakunnan taloustoimistona, kotiteollisuusneuvonta-asemana ja seurakunnan nuorisotyön käytössä. Tällä hetkellä tämä Kiteen keskusta-alueen vanhin rakennus on myyty yksityiseen omistukseen.