8. Kiteen vanha kunnantalo
Listen history in english
Vuonna 1865 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla, eli kunnallisasetus, ulottui myös Kiteelle. Tämä asetus erotti Suomen kirkkopitäjien hallinnon siten, että kunnalliset ja seurakunnalliset asiat eriytettiin toisistaan. Seurakunnille jäivät hengelliset asiat ja oman omaisuuden ylläpito, kun taas muut asiat siirtyivät pitäjän, eli kunnan, hoidettaviksi. Muutokselle annettiin kymmenen vuoden siirtymäaika, minkä vuoksi vielä vuonna 1874 Kiteellä haettiin opettajatarta virkaansa lehti-ilmoituksella seurakunnan nimissä. Vaikka muutos toteutettiin Venäjän vallan alla, sen juuret olivat Ruotsissa, missä vastaava lainsäädäntö oli annettu jo vuonna 1863. Uudistus vaati paitsi muutoksia verotukseen, myös uusien toimitilojen etsimisen kunnallishallintoa varten.
Kunnallistalon paikka löytyi Ilmolan tilalta, jonka kunta oli ostanut Kiteen kivikirkon urakoitsijalta Tuomas Laurikaiselta. Tilalla oli ilmeisesti jo valmiina vanhan kunnantalon vieressä sijainnut hirsitalo, joka kunnostettiin kunnan käyttöön. Vaikka julkista tietoa tämän vanhan puutalon rakentamisesta ei ole, se näkyy vanhoissa valokuvissa. Kunnallishallinto kehittyi vähitellen itsenäiseksi, ja ensimmäinen julkinen maininta kuntakokouksesta löytyi Pohjois-Karjala-lehdestä 19. helmikuuta 1903. Kuulutuksessa ilmoitettiin kuntakokouksen pidettävän Kiteen kunnantalossa maaliskuun 7. päivänä käsitelläkseen muun muassa valtiolainan anomista syömäviljan hankintaan ja kunnan viljelysrahaston vahvistamiseen.
Vanhan hirsitalon aika alkoi kuitenkin olla ohi, ja 22. marraskuuta 1933 Kiteen kunta päätti rakennuttaa uuden talon sen viereen, mikä mahdollisti hallinnon sujuvan siirtymisen. Karjalan Maa -lehti uutisoi seuraavana päivänä kunnantalon rakennusurakan huutokaupasta, jossa tarjoukset vaihtelivat 199 000 ja 215 000 markan välillä. Talon oli määrä olla yksikerroksinen punatiilirakennus, jossa olisi kunnantoimisto, valtuuston istuntohuone ja ullakkotiloja.
Rakentaminen sujui jouhevasti lama-ajasta huolimatta, tai ehkä sen vauhdittamana. Karjalainen-lehti raportoi 20. syyskuuta 1934 Kiteen saavan pian uljaan, tiilisen kunnantalon, jonka kustannusarvio oli 215 000 markkaa ja johon tulisi tiloja kokous-, ravintola- ja toimistokäyttöön sekä kunnankirjurin asunto. Marraskuun alussa 1934 talo oli valmis. Karjalan Maa -lehti uutisoi näyttävästi talon vihkiäisistä 3. marraskuuta 1934. Vihkiäisjuhla alkoi kunnanvaltuuston juhlaistunnolla, jota seurasi tupaantuliaisjuhla talon tilavissa ja uusissa huoneissa. Juhlassa kuultiin puheita, kuorolaulua Kirkonkylän nuorisoseuran esittämänä, tarjoiltiin kahvia ja tutustuttiin talon tiloihin. Kunnankirjuri O. J. Timonen esitteli tilaisuudessa tietoja Kiteen kunnallisesta elämästä, ja rakennuslautakunnan jäsen, opettaja A. Holopainen, kiitti rakentajia ja valvojia. Rakennuksen oli piirtänyt joensuulainen rakennusmestari Onni Lajunen.
Kiteen uusi toimitalo suunniteltiin vastaamaan kunnan tarpeita ilman suurten miljoonatalojen mittasuhteita. Vuonna 1934 valmistunut rakennus on yksi Kiteen vanhimmista kivirakennuksista ja tyyliltään klassinen. Sen erityispiirteitä ovat kahdeksanruutuiset ikkunat, doorilaistyyliset pylväät ja kolmiopäätyinen kuisti, jonka yläpuolelle on merkitty valmistumisvuosi 1934. Rakennuksessa on toiminut myös Kiteen Osuuskassa. Uuden kunnantalon valmistumisen jälkeen vuonna 1959 rakennus on palvellut monissa eri tehtävissä, kuten kroonikkosairasosastona, alkoholistien hoitokotina ja ammattikoulun hallintorakennuksena. Nykyisin rakennus on jälleen kaupungin käytössä.
.
Kunnallistalon paikka löytyi Ilmolan tilalta, jonka kunta oli ostanut Kiteen kivikirkon urakoitsijalta Tuomas Laurikaiselta. Tilalla oli ilmeisesti jo valmiina vanhan kunnantalon vieressä sijainnut hirsitalo, joka kunnostettiin kunnan käyttöön. Vaikka julkista tietoa tämän vanhan puutalon rakentamisesta ei ole, se näkyy vanhoissa valokuvissa. Kunnallishallinto kehittyi vähitellen itsenäiseksi, ja ensimmäinen julkinen maininta kuntakokouksesta löytyi Pohjois-Karjala-lehdestä 19. helmikuuta 1903. Kuulutuksessa ilmoitettiin kuntakokouksen pidettävän Kiteen kunnantalossa maaliskuun 7. päivänä käsitelläkseen muun muassa valtiolainan anomista syömäviljan hankintaan ja kunnan viljelysrahaston vahvistamiseen.
Vanhan hirsitalon aika alkoi kuitenkin olla ohi, ja 22. marraskuuta 1933 Kiteen kunta päätti rakennuttaa uuden talon sen viereen, mikä mahdollisti hallinnon sujuvan siirtymisen. Karjalan Maa -lehti uutisoi seuraavana päivänä kunnantalon rakennusurakan huutokaupasta, jossa tarjoukset vaihtelivat 199 000 ja 215 000 markan välillä. Talon oli määrä olla yksikerroksinen punatiilirakennus, jossa olisi kunnantoimisto, valtuuston istuntohuone ja ullakkotiloja.
Rakentaminen sujui jouhevasti lama-ajasta huolimatta, tai ehkä sen vauhdittamana. Karjalainen-lehti raportoi 20. syyskuuta 1934 Kiteen saavan pian uljaan, tiilisen kunnantalon, jonka kustannusarvio oli 215 000 markkaa ja johon tulisi tiloja kokous-, ravintola- ja toimistokäyttöön sekä kunnankirjurin asunto. Marraskuun alussa 1934 talo oli valmis. Karjalan Maa -lehti uutisoi näyttävästi talon vihkiäisistä 3. marraskuuta 1934. Vihkiäisjuhla alkoi kunnanvaltuuston juhlaistunnolla, jota seurasi tupaantuliaisjuhla talon tilavissa ja uusissa huoneissa. Juhlassa kuultiin puheita, kuorolaulua Kirkonkylän nuorisoseuran esittämänä, tarjoiltiin kahvia ja tutustuttiin talon tiloihin. Kunnankirjuri O. J. Timonen esitteli tilaisuudessa tietoja Kiteen kunnallisesta elämästä, ja rakennuslautakunnan jäsen, opettaja A. Holopainen, kiitti rakentajia ja valvojia. Rakennuksen oli piirtänyt joensuulainen rakennusmestari Onni Lajunen.
Kiteen uusi toimitalo suunniteltiin vastaamaan kunnan tarpeita ilman suurten miljoonatalojen mittasuhteita. Vuonna 1934 valmistunut rakennus on yksi Kiteen vanhimmista kivirakennuksista ja tyyliltään klassinen. Sen erityispiirteitä ovat kahdeksanruutuiset ikkunat, doorilaistyyliset pylväät ja kolmiopäätyinen kuisti, jonka yläpuolelle on merkitty valmistumisvuosi 1934. Rakennuksessa on toiminut myös Kiteen Osuuskassa. Uuden kunnantalon valmistumisen jälkeen vuonna 1959 rakennus on palvellut monissa eri tehtävissä, kuten kroonikkosairasosastona, alkoholistien hoitokotina ja ammattikoulun hallintorakennuksena. Nykyisin rakennus on jälleen kaupungin käytössä.
Kommentit
Lähetä kommentti