16. Kesälahden kappalaisen virkatalo

Reformaation vakiintumisen myötä 1500-luvun lopusta Suomessa alettiin rakentaa pappiloita. Pappilat olivat ensisijaisesti kirkkoherran nautintaoikeus tiettyyn tilaan ja siihen liittyviin rakennuksiin. Palkka maksettiin pääosin tilalta saatavista tuotoista ja seurakunnasta kerätyistä aineellisesta korvauksesta. Muu papisto oli riippuvainen kirkkoherran kymmenysten jakamisesta. Kappalaisille turvattiin omat virkatalot vuoden 1686 kirkkolaissa ja vuonna 1694 annettiin lisäksi asetus, joka vakinaisti myös kappalaisen aseman.

 

Papin palkkausjärjestelmää uudistettiin 1800-luvulla ja pappiloista tuli varsinaisia virkataloja, joihin ei enää liittynyt maaoikeutta, vaan asumisoikeus. Vuonna 1922 siirryttiin lopullisesti rahapalkkaan, jolloin pappila ja virkatila erotettiin lopullisesti toisistaan. Pappila jäi papille luontaiseduksi ja virkatila siirtyi seurakunnan hoitoon. Näin pappilaksi jäi edustava, yleensä 1800-luvun puolella tehty päärakennus muutamine sivurakennuksineen ja vehreine puistoineen. Pappilat palvelivat myös seurakunnan kokoontumistiloina, kokoustiloina sekä virastorakennuksina.

Vuonna 1844 rakennettiin myös Kesälahdelle sekä kappalaisen ja kirkkoherran pappilat. Viime sodan pommitukset tuhosivat kirkkoherran pappilan, mutta kappalaispappila eli Ylä-Pappila sijaitsee vielä Kesälahden K-marketin takana olevalla alueella. Rakentamisen aika, 1800- luku oli Suomessa empiren ja klassismin aikaa. Siihen tyylikokonaisuuteen on myös Kesälahden kappalaisen pappila rakennettu. Pohjaratkaisuna oli vallalla ns. keskeissalijärjestelmä eli karoliininen viisihuonejärjestelmä oli yleinen 1800-luvulla. Sen mukaan rakennuksen tuli olla 26 kyynärän pituinen ja 12 kyynärän levyinen. Eteinen ja sali sijoittuivat talon keskelle ja kamarit olivat sivuilla.

 

Pappiloihin myös lisättiin monesti huoneita toiseen tai molempiin päihin ja keittiö jaettiin kahtia. Keittiössä ei saanut olla leivinuunia, mutta liesi kyllä. Huoneet olivat rivissä ja samoilla kohdilla olevat ovet muodostivat pitkän näköalan talon päästä päähän.1800-luvun pappiloissa oli myös usein kolme sisäänkäyntiä. Jokaiselle sisäänkäynnille oli omat tarkoituksensa, sillä pappila oli käytössä sekä yksityisasuntona, että virkatalona. Arkiset asiat hoidettiin keittiön sisäänkäynnin kautta, perhe ja vieraat käyttivät pääovea ja viranomaisasiointia varten oli ovi, joka johti pastorin virkahuoneeseen. Viranomaisasiointia varten tehty sisäänkäynti saattoi sijaita omassa päädyssään tai kuistin yhteydessä.Pappiloilla piti taloudellisen katselmuksen lääninrovasti aina tarkastuksensa yhteydessä. Varsinaisen tarkastuksen määräsi maaherra. Lähtö- ja tulokatselmuksen piti kihlakunnantuomari ja läsnä piti olla edustus kruunulta, tuomiokapitulista ja pitäjästä. Näistä lähtö- ja tulotarkastuksista on säilynyt tietoa myös Kesälahden kappalaisen pappilan osalta.

Luontaisedun verotuksen yhteydessä pappiloista tuli liian kalliita asua suurten neliömääriensä mukaan. Kesälahdella Ylä-Pappila toimi kappalaisen viran ollessa lakkautettuna myös kansakouluna ja lääkärintalona sekä seurakunnan virastotiloina ja asuntokäytössä. Tällä hetkellä kaunis rakennus pihapiireineen on yksityisomistuksessa ja asuinkäytössä muistuttamassa hienolla tavalla 1800-luvun hienosta ja kestävästä rakennuskulttuurista.