12. Rääkkylän musiikkitalo

Kun kuntalaki astui voimaan 1865 kymmenen vuoden täytäntöönpanoajalla, se toi Suomen kunnille kuten Rääkkylällekin, velvoitteita. Velvoitteet koskivat niin sosiaalista, lääkinnällistä kuin kasvatuksellista vastuuta. Sosiaalinen velvoite velvoitti mm. vaivaistalojen rakentamisen ihmisille, joilla ei ollut asuinpaikkaa kodin tai suvun keskuudessa. Rääkkylän kuntaan syntyikin 1800-luvun lopulla vaivaistalo, mutta se oli 1920-luvun alussa käynyt ahtaaksi ja tullut heikkokuntoiseksi. Läänissä ollut köyhäinhoidon tarkastaja olikin ilmoittanut maaherralle, ettei Rääkkylän kunnalliskoti vastannut enää köyhäinhoidolle asetettavia vaatimuksia, ja että siellä ei voitu järjestää lastenhoitoa tarvitseville hoidettaville köyhäinhoitolaissa säädettyä hoitoa. Tarkastaja oli esittänyt että maaherra velvoittaisi kunnan rakentamaan uutta kunnalliskotia varten pää- ja hoidokasrakennuksen 1924 vuoden kuluessa joko kunnalliskotia varten hankitulle maatilalle tahi muuhun sopivaan paikkaan.

Rääkkylän köyhäinhoitolautakunta ja kunnanvaltuusto olivat vastustaneet sanottua vaatimusta, köyhäinhoitolautakunta viitaten köyhäinhoitolain 77 §:ään, jonka mukaan köyhäinhoitolaitosten tuli olla järjestetyt täydellisesti köyhäinhoitolain säännösten mukaiseksi 10 vuoden kuluessa köyhäinhoitolain voimaanastumisesta eli 1923 vuoden alusta lukien ja kunnanvaltuusto sen lisäksi silläkin perusteella ettei kunta kyennyt rakentamaan uutta kunnalliskotia niiden useiden kansakoulurakennusten takia, joita sen oli rakennutettava oppivelvollisuuslain säännösten nojalla.

Maaherra oli köyhäinhoitolain 27 §:n 1 kohdan sekä 28 ja 68 §:n nojalla velvoittanut kunnanvaltuuston ja köyhäinhoitolautakunnan kunnalle asetetun 10,000 mk:n sakon uhalla ryhtymään sellaisiin tarpeenvaatimiin toimenpiteisiin, että uusi kunnalliskoti köyhäinhoitolain 32 §:ssä määrätyssä järjestyksessä hyväksyttyjen piirustusten mukaisesti kaikkine tarpeellisine sisustuksineen oli tuleva täydellisesti valmiiksi ennen 1 päivää heinäkuuta 1926 sekä että se voitiin köyhäinhoidon tarkastusviranomaisten hyväksymänä silloin ottaa käytäntöön. Korkein hallinto-oikeus, jonne kunta oli valittanut, hylkäsi valituksen ja jätti maaherran päätöksen voimaan kuitenkin siten, että kunnalliskoti oli maaherran päätöksessä mainitulla uhalla saatava valmiiksi heinäkuun 1 päivään 1927. (Päätös n:o 132, tammik. 22 p:nä 1924).

 

Rääkkylän kunta ryhtyikin pian toimeen ja Sosiaalinen aikakausikirja 1924 numerossaan 7 totesi: ”Kunnalliskotia varten on ostettu tila tai rakennustyöt pantu alulle Orimattilassa, Vihdissä. Merikarvialla. Kuolajärvellä, Suomussalmella. Vieremällä. Rääkkylässä, Nilsiässä, Rautavaaralla, Pielisensuulla ja lisalmen maalaiskunnassa.” Kansan Voima –lehti puolestaan uutisoi 27.9.1924: ”Kunnalliskodin rakentaminen Rääkkylässä. Kotia suunnitellaan kirkonkylään. Kustannusarvio 480,000 markkaa. Kunnanvaltuuston syyskuun kokouksessa oli jälleen esillä kunnalliskodin rakennusasia, jolloin kunnalliskotia varten päätettiin ostaa Kirkonkylästä M. Sallisen perillisten tila, jos se sopivalla hinnalla saadaan, ja rakennuttaa siihen kunnalliskoti kokouksessa esillä olleiden rakennusmestari O. Savolaisen laatimien piirustusten mukaan, jos ne asianomaisessa paikassa hyväksytään niihin pieniä muutoksia tehtyä. Uusi kunnalliskoti rakennetaan sementistä ja tilleistä keskuslämmityslaitoksella, jos tämä laitos siitä tarkemmin asiantuntijoilta tiedusteltua osoittautuu tarkoitustaan vastaavaksi ja muita lämmityslaitteita edullisemmaksi. Asian aiheuttamat toimenpiteet jätettiin kunnankirjuri Aug. Jutilan ja ennen valitun toimikunnan huoleksi. Piirustusten laatijan arvion mukaan tulisivat uuden kunnalliskodin rakennukset maksamaan 480,000 mk. toisen asiantuntijan annon mukaan 642,000 mk.” Ja vuonna 1925 voitiinkin jo uutisoida, että Rääkkylän kunnalliskodin rakentaminen ja lainanottopäätös siihen oli vahvistettu. Lainaa haettiin 320,000 markkaa ja kunnankirjuri Jutila valtuutettiin hakemaan rakennuspiirrustuksille vahvistus sosiaalihallitukselta. Kaunis kivirakenteinen Keski-Karjalan korkeimpiin kuuluva rakennus nousikin keskustaan vuonna 1925. Itse valmistuminen jäi harmiksi uutisoinnin pimentoon. Eräs syy siihen lienee, että Joensuuhun rakennettiin samaan aikaan kunnalliskotia, joka sai runsaasti palstatilaa ja huomiota. Rääkkylän kunnalliskoti on kuitenkin Keski-Karjalassa ainutlaatuinen siinäkin mielessä, että siinä on aito mansardityylinen katto tyylille uskollisine kattoikkunoineen ja neljään suuntaan kaartuvine kattotaitoksineen. Nykyisin myös kahteen suuntaan laskeutuvia taitekattoja kutsutaan mansardikatoksi, mutta Rääkkylän kunnalliskodin katto on alueen ainut tyylipuhdas.

Kunnalliskodin saadessa uudet tilat, upea rakennus on palvellut useissa käyttötarkoituksissa ja merkittävimmin musiikkiopiston talona, josta nykyisin vakiintunut nimitys, Musiikkitalo, on jäänyt elämään.