53. Tohmajärven kirkko
Ensimmäinen kirkko rakennettiin Tohmajärvelle jo ennen vuotta 1650. Suuren Pohjan sodan eli isonvihan aikana vihollinen turmeli kirkon vuonna 1709. Tällöin menetettiin myös huomattava määrä arvoesineitä, joilla lahjoittajat olivat koristelleet kirkkoa. Kirkko ryöstettiin täysin, ja jopa sen ovet ja ikkunat olivat kadonneet.
Kirkko oli kuitenkin sotien aikana vaurioitunut niin pahoin, että jumalanpalvelusten pitämisen siellä koettiin olevan hengenvaarallista. Pitäjäläiset olisivat halunneet rakentaa uuden kirkon ja kellotapulin omin varoin, mutta sotien aiheuttaman köyhyyden vuoksi he eivät siihen pystyneet. Kuningas myönsi tällöin kaksi kolehtia Suomessa kirkon rakentamista varten. Lisäksi pitäjäläiset lahjoittivat rakentamiseen hirsiä ja rahaa.
Kirkon rakentaminen päästiin aloittamaan vuonna 1751 etevän sortavalalaisen kirkonrakentajan Eskil Colleniuksen johdolla (hän rakensi kymmenen kirkkoa, joista vain Tohmajärven, Taipalsaaren ja Ristiinan kirkot ovat säilyneet). Barokkityyliä muistuttavat puuleikkaukset ja friisit uuteen kirkkoon teki Erik Tengman Joroisista, ja lasityöt puolestaan lasimestari Erik Schroderus Kajaanista. Kirkko maksoi kaikkiaan 3415 kuparitaalaria, lukuun ottamatta pitäjäläisten lahjoittamia puutavaroita ja "rikoksellisten" suorittamia päivätöitä.
Huhtikuun 4. päivänä 1756 Liperin kirkkoherra Petrus Possenius, kruununvouti Gabriel Walleniuksen appi, vihki kirkon juhlallisesti käyttöön. Se nimettiin kuningas Kustaa III:n nimikirkoksi "todistukseksi heidän lakkaamattomasta kunnioituksestaan ja rakkaudestaan, jota he pyhästi tuntevat kuningasta kohtaan". Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1760, kirkon viereen rakennettiin erillinen kellotapuli.
Epävakaat olot Suomessa eivät laantuneet, sillä Kustaan isän Aadolf Fredrikin siskon Joannan tytär Katariina nousi Venäjän valtaistuimelle. Serkukset kutsuivat kirjeenvaihdossaan toisiaan aluksi lämpimästi "rakkaaksi veljeksi ja siskoksi sekä serkuksi". Kun Kustaan vallanhimo saada entiset alueet idästä ja hänen vallankaappauksensa yksinvaltiuden toteuttamiseksi Ruotsissa tapahtuivat, Katariinan sanonnat Kustaasta vaihtuivat toteamukseen: "Hullu kuningas".
Kaunis kirkko ja koko paikkakunta saivat maailmanpolitiikasta huolimatta kehityksen ruiskeen, kun "Karjalan kuninkaaksi" tituleerattu ja aiemmin mainittu kruununvouti Gabriel Wallenius asettui Pohjois-Karjalaan vuonna 1753 ja asettui Jouhkolan hoviin Tohmajärvelle. Vuosina 1783–1784 hän kutsui yhdessä pitäjäläisten kanssa kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen kaunistamaan kirkkoa. Saarnatuolin viisi sivua kuvitettiin esittämään Vapahtajaa risti kädessä, Johannesta kyyhkysen kanssa, Matteusta enkelin parissa, Markusta jalopeuran kanssa ja Luukasta. Koko kirkon peräseinä, alttarikehys, kuoripalkki ja kolmen lehterin etumukset koristeltiin kuvin. Järkyttävimpänä maalauksista katsojaan ehkä vaikutti helvettiä esittävä maalaus.
Vuonna 1783, maalaustöiden ollessa vielä kesken ja Walleniuksen viipyessä Tukholmassa, seurakuntalaiset keräsivät suurin ponnistuksin rahat keskuudestaan, jotta mittava työ saatiin päätökseen. Työhön sisältyi myös kuorin taivaansininen katto ja alttaritaulu, joka esitti Vapahtajaa ristiinnaulittuna, sekä sen yläpuolella oleva puoliympyrän muotoinen taulu, joka esitti Jumalaa avosylin kutsuen: "Minä armahdan kaikkia!". Kuvituksen jälkeen Tohmajärven kirkkoa pidettiin Karjalan kauneimpana.
Kaksi miespolvea sai ihailla mestari Toppeliuksen töitä, kunnes tuli uusi aika, joka ei niitä ymmärtänyt eikä sietänyt. Kirkossa olijoiden huomio keskittyi liikaa kuviin, ja erityisesti lapset kyselivät alati vanhemmiltaan kuvien sisällöstä kirkonmenojen aikana. Walleniuksen pojan Petteriin kuoltua pitäjänkokouksessa 1.7.1849 silloinen sijaiskirkkoherra Erik Adrian Nygren ehdotti kuvien hävittämistä. Ne peitettiin kalkilla, ja kaunis saarnatuolikin sai vähän myöhemmin muuttaa kellotapulin nurkkaan. Lisäksi vuoden 1910 uudistuksessa sisäseinät laudoitettiin, ja kuvat peittyivät muistoiksi niiden alle. A.E. Ollilaisen johdolla kirkon päätyjen eteen rakennettiin tuolloin matalammat ja kapeammat satulakattoiset jatkokset, seiniä korotettiin ja ikkunoista tehtiin kaksikerroksiset, jolloin kirkko sai nykyisen ulkomuotonsa.
Tänään 650-paikkainen kirkko on Pohjois-Karjalan vanhin. Se sijaitsee kauniilla kirkkoniemen alueella ja on useilla korjausrakentamisilla entistetty helmi Suomen kirkkojen joukossa.
Kommentit
Lähetä kommentti