13. Kiteen kivikirkko
Listen history in english
Kiteen neljännen kirkon rakentaminen sai alkunsa kesällä 1876, kun samalla paikalla sijainnut, vuonna 1761 rakennettu Ulriika Eleonooran kirkko tuhoutui tulipalossa. Pietarilaisessa lehdessä kerrottiin tapahtuneesta seuraavana päivänä, 26. kesäkuuta: "Palanut kirkko. Helluntain vastaisena yönä 25. kesäkuuta paloi Kiteen kirkko kokonaan; ainoastaan kellotapuli säästyi. Tulen arvellaan saaneen alkunsa huolimattomasti käsitellystä tupakkapiipusta."
.jpg)
Pian palon jälkeen paikalle pystytettiin väliaikainen lautakirkko, joka palveli seurakuntaa lähes 14 vuotta. Samanaikaisesti virisi kuitenkin halu rakentaa paikkakunnalle pysyvä temppeli. Menneistä tapahtumista viisastuneena uusi kirkko päätettiin rakentaa kivestä. Arkkitehti Frans Sjöström laati piirustukset kivikirkkoa varten. Sjöström oli tunnettu suunnittelemistaan rakennuksista, kuten Teknillisen korkeakoulun entisestä päärakennuksesta Helsingin Hietalahdentorilla, Lapinlahden kirkosta ja Kuopion kaupungintalosta. Näistä viimeisintä, kuten ei myöskään Kiteen kirkkoa, hän ei ehtinyt nähdä valmiina varhaisen kuolemansa (1885) vuoksi.
Uusi kirkko vihittiin käyttöön loppiaisena 1887. Mielenkiintoinen uutinen kirkon valmistumisesta ja sen koristelusta löytyy kuitenkin jo edellisvuoden keväältä, Ilmarinen-lehdestä 27. maaliskuuta 1886. Siinä mainitaan: "Suurenmoisen alttaritaulun on kaupunginarkkitehdin rouva W. Ahrenberg maalannut Kiteen kirkkoa varten. Taulu kuvaa Leonardo da Vincin 'Herranehtoollista' ja on sangen hyvin luonnistunut, sanoo Ö. F." Tämä Jac Ahrenbergin vaimon Fredrika Widolfa Carolina von Engeströmin maalaama taulu lienee koristanut uutta kirkkoa valmistumisen aikoihin keväällä ja kesällä 1887. Se selittänee myös kirkon nykyisen alttaritaulun aihepiirin. On kuitenkin mahdollista, että kalliin rakennustyön vuoksi seurakunnalla ei ollut varaa lunastaa taulua heti. Nykyinen, Bernt Lagerstamin maalaama alttaritaulu, joka hankittiin pankkilainalla, saatiin kirkkoon vasta vuonna 1926. Fredrika von Engeströmin alkuperäinen taulu tuhoutui tulipalossa ennen kuin se ehdittiin lunastaa seurakunnan omistukseen, ja taulu itsessään on yhä mysteeri, sillä sitä ei löydy hänen teosluettelostaan.
.jpg)
Tämän neljännen kirkon kohtaloksi koitui jälleen palo, vain samana syksynä 16. syyskuuta 1887, jolloin sen puuosat tuhoutuivat täysin. Tuli sai alkunsa ilmeisesti peltikaton korjaustöiden yhteydessä, kun hiiltyneet katonaluset syttyivät palamaan yöllä. Karjalatar-lehti raportoi 20. syyskuuta 1887: "Kiteen kirkko on taaskin palanut. Viime torstaina, kello kymmenen aikaan illalla, huomattiin tulen olevan vallallaan Kiteen uudessa, komeasti rakennetussa kirkossa, joka paloi aivan poroksi. Kaikki puurakennukset sekä myös vieressä ollut laudoista rakennettu väliaikainen kirkko eli rukoushuone tuhoutuivat. (Kiteeltä paloi kirkko myös vuonna 1876 juhannuksen vastaisena yönä). Tulen irtipääsemiseen lienee ollut syynä se, että työmiehet, jotka korjasivat kattoa, olivat käyttäneet tulta tinaa sulattaessaan; varmasti huolimattomasti olivat sammuttaneet lähtiessään tulen. Muutaman kertomuksen mukaan he olivat jättäneet padan, jossa oli tulisia hiiliä, yöksi kirkon katolle."
Vastuista käräjöitiin pitkään ilman lopputulosta. Käräjäprosessi kuitenkin johti siihen, että asianajaja Lauri Kivekäs tuli ajamaan seurakunnan asiaa ja tutustui samalla Kiteeseen. Hän hankki itselleen Pajarinmäen tilan puolisonsa, kuuluisan näyttelijän Ida Aalbergin kanssa, ja näin aikansa "julkkispariskunnan" historia kietoutui hetkeksi Kiteen historiaan.
Vakuuttamattomaksi jäänyt kirkko päätettiin rakentaa uudelleen seurakuntalaisten suurten uhrausten ja talkootyön ansiosta. Se vihittiin käyttöön 28. syyskuuta 1890. Valmistumisen jälkeenkin epäonni tuntui seuraavan kirkkoa, sillä toukokuun lopulla 1891 salama iski rakennukseen. Karjalatar-lehti kirjoitti 12. kesäkuuta 1891: "Taaskin Kiteen kirkko vaarassa. Kauan ukkosilman vallitessa eräänä päivänä viime kuun lopulla salama oli iskenyt Kiteen kirkon ukkosenjohtoon sellaisella voimalla, että lanka oli katkennut ja kattopellit siltä kohdalta palaneet ruskeiksi. Jos katto ei olisi ollut raudasta, kirkko olisi epäilemättä syttynyt, vaikka se olikin ukkosen syötillä [suojattu]."
Kiteen kirkko on saanut sen jälkeen seistä paikkakunnan selkeänä maamerkkinä ja menneiden sukupolvien uhrauksien pysyvänä sinettinä. Sanonta: "Sydän yhtä suuri kuin Kiteen kirkko – jollei vaaksan verran suurempikin" pitää paikkansa myös kirkon kohdalla; siellä on tilaa 1500 hengelle. Kirkon alttaritaulu on B. Lagerstamin maalaama jäljennös Leonardo da Vincin Herranehtoollisesta. Alkuperäiset, vuonna 1902 valmistuneet 32-äänikertaiset urut rakensi A. Jurva, ja niiden hienoutta ylisti jopa vihkiäisjuhlan kunniavieras Oscar Merikanto. Nykyiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan vuonna 1967 valmistamat 28-äänikertaiset mekaaniset urut.
Kiteen neljännen kirkon rakentaminen sai alkunsa kesällä 1876, kun samalla paikalla sijainnut, vuonna 1761 rakennettu Ulriika Eleonooran kirkko tuhoutui tulipalossa. Pietarilaisessa lehdessä kerrottiin tapahtuneesta seuraavana päivänä, 26. kesäkuuta: "Palanut kirkko. Helluntain vastaisena yönä 25. kesäkuuta paloi Kiteen kirkko kokonaan; ainoastaan kellotapuli säästyi. Tulen arvellaan saaneen alkunsa huolimattomasti käsitellystä tupakkapiipusta."
.jpg)
Pian palon jälkeen paikalle pystytettiin väliaikainen lautakirkko, joka palveli seurakuntaa lähes 14 vuotta. Samanaikaisesti virisi kuitenkin halu rakentaa paikkakunnalle pysyvä temppeli. Menneistä tapahtumista viisastuneena uusi kirkko päätettiin rakentaa kivestä. Arkkitehti Frans Sjöström laati piirustukset kivikirkkoa varten. Sjöström oli tunnettu suunnittelemistaan rakennuksista, kuten Teknillisen korkeakoulun entisestä päärakennuksesta Helsingin Hietalahdentorilla, Lapinlahden kirkosta ja Kuopion kaupungintalosta. Näistä viimeisintä, kuten ei myöskään Kiteen kirkkoa, hän ei ehtinyt nähdä valmiina varhaisen kuolemansa (1885) vuoksi.
Uusi kirkko vihittiin käyttöön loppiaisena 1887. Mielenkiintoinen uutinen kirkon valmistumisesta ja sen koristelusta löytyy kuitenkin jo edellisvuoden keväältä, Ilmarinen-lehdestä 27. maaliskuuta 1886. Siinä mainitaan: "Suurenmoisen alttaritaulun on kaupunginarkkitehdin rouva W. Ahrenberg maalannut Kiteen kirkkoa varten. Taulu kuvaa Leonardo da Vincin 'Herranehtoollista' ja on sangen hyvin luonnistunut, sanoo Ö. F." Tämä Jac Ahrenbergin vaimon Fredrika Widolfa Carolina von Engeströmin maalaama taulu lienee koristanut uutta kirkkoa valmistumisen aikoihin keväällä ja kesällä 1887. Se selittänee myös kirkon nykyisen alttaritaulun aihepiirin. On kuitenkin mahdollista, että kalliin rakennustyön vuoksi seurakunnalla ei ollut varaa lunastaa taulua heti. Nykyinen, Bernt Lagerstamin maalaama alttaritaulu, joka hankittiin pankkilainalla, saatiin kirkkoon vasta vuonna 1926. Fredrika von Engeströmin alkuperäinen taulu tuhoutui tulipalossa ennen kuin se ehdittiin lunastaa seurakunnan omistukseen, ja taulu itsessään on yhä mysteeri, sillä sitä ei löydy hänen teosluettelostaan.
.jpg)
Tämän neljännen kirkon kohtaloksi koitui jälleen palo, vain samana syksynä 16. syyskuuta 1887, jolloin sen puuosat tuhoutuivat täysin. Tuli sai alkunsa ilmeisesti peltikaton korjaustöiden yhteydessä, kun hiiltyneet katonaluset syttyivät palamaan yöllä. Karjalatar-lehti raportoi 20. syyskuuta 1887: "Kiteen kirkko on taaskin palanut. Viime torstaina, kello kymmenen aikaan illalla, huomattiin tulen olevan vallallaan Kiteen uudessa, komeasti rakennetussa kirkossa, joka paloi aivan poroksi. Kaikki puurakennukset sekä myös vieressä ollut laudoista rakennettu väliaikainen kirkko eli rukoushuone tuhoutuivat. (Kiteeltä paloi kirkko myös vuonna 1876 juhannuksen vastaisena yönä). Tulen irtipääsemiseen lienee ollut syynä se, että työmiehet, jotka korjasivat kattoa, olivat käyttäneet tulta tinaa sulattaessaan; varmasti huolimattomasti olivat sammuttaneet lähtiessään tulen. Muutaman kertomuksen mukaan he olivat jättäneet padan, jossa oli tulisia hiiliä, yöksi kirkon katolle."
Vastuista käräjöitiin pitkään ilman lopputulosta. Käräjäprosessi kuitenkin johti siihen, että asianajaja Lauri Kivekäs tuli ajamaan seurakunnan asiaa ja tutustui samalla Kiteeseen. Hän hankki itselleen Pajarinmäen tilan puolisonsa, kuuluisan näyttelijän Ida Aalbergin kanssa, ja näin aikansa "julkkispariskunnan" historia kietoutui hetkeksi Kiteen historiaan.
Vakuuttamattomaksi jäänyt kirkko päätettiin rakentaa uudelleen seurakuntalaisten suurten uhrausten ja talkootyön ansiosta. Se vihittiin käyttöön 28. syyskuuta 1890. Valmistumisen jälkeenkin epäonni tuntui seuraavan kirkkoa, sillä toukokuun lopulla 1891 salama iski rakennukseen. Karjalatar-lehti kirjoitti 12. kesäkuuta 1891: "Taaskin Kiteen kirkko vaarassa. Kauan ukkosilman vallitessa eräänä päivänä viime kuun lopulla salama oli iskenyt Kiteen kirkon ukkosenjohtoon sellaisella voimalla, että lanka oli katkennut ja kattopellit siltä kohdalta palaneet ruskeiksi. Jos katto ei olisi ollut raudasta, kirkko olisi epäilemättä syttynyt, vaikka se olikin ukkosen syötillä [suojattu]."
Kiteen kirkko on saanut sen jälkeen seistä paikkakunnan selkeänä maamerkkinä ja menneiden sukupolvien uhrauksien pysyvänä sinettinä. Sanonta: "Sydän yhtä suuri kuin Kiteen kirkko – jollei vaaksan verran suurempikin" pitää paikkansa myös kirkon kohdalla; siellä on tilaa 1500 hengelle. Kirkon alttaritaulu on B. Lagerstamin maalaama jäljennös Leonardo da Vincin Herranehtoollisesta. Alkuperäiset, vuonna 1902 valmistuneet 32-äänikertaiset urut rakensi A. Jurva, ja niiden hienoutta ylisti jopa vihkiäisjuhlan kunniavieras Oscar Merikanto. Nykyiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan vuonna 1967 valmistamat 28-äänikertaiset mekaaniset urut.
Kommentit
Lähetä kommentti