109. Esa Pakarisen muistomerkki

Kansantaitelija Esa Pakarinen syntyi 9. päivänä helmikuuta 1911 Rääkkylän Oravisalon Hernevaarassa. Liperin Leppälahdessa syntynyt isä Paavo Pakarinen toimi kiertävänä suutarina ja oli mennyt naimisiin Heinävedeltä syntyisin olevan Angeliina Hirvosen kanssa. Esa ja ristimänimeltään Feeliks Esaias syntyi kuusilapsisen perheen toiseksi vanhimpana lapsena.

Esan isä oli suutarin ammatin ohella itseoppinut hanurinsoittaja, joten harmonikka oli luonnollinen soitinvalinta myöhemmin myös Esa Pakariselle. Lapsuus pienen pojan kohdalla oli köyhää ja vaatimatonta sekä puutostiloista johtuen myös sairaalloista. Omien sanojensa mukaan hän oli tuolloin myös ”aika säikky ja räpä”.

Perhe kierteli useissa paikoissa Pohjois-Karjalassa ja Savossa kunnes vuonna 1920 asettui Joensuuhun. Koulumenestys jäi kolmannelle luokalle tulleelle Esalle vaatimattomaksi ja hän hakeutuikin jo 15-vuotiaana työelämään. Ensimmäinen työpaikka löytyi Joensuun ja Liperin väliä matkanneelta Liperi-laivalta yövahtina. Työt jatkuivat myöhemmin erilaisissa sekatöissä ja ennen 1930-luvun alun suurta lamaa Singer-ompelukoneiden apumekaanikkona. Näistä palkoista saaduilla rahoilla nuori mies osti vähittäismaksulla pirtutrokari Parviaiselta ensimmäisen haitarinsa. Harjoittelu tuotti tulosta ja paikka musiikille löytyi Joensuun työväenyhdistyksen yhtyeessä ”Keskiyö”.

Pula-ajan syvetessä myös Pakarinen irtisanottiin Singeriltä ja hän siirtyi asepalvelukseen vuonna 1931. Vuonna 1934 Esa Pakarinen solmi ensimmäisen avioliittonsa, joka kuitenkin päättyi jo vuonna 1937. Töiden ohella Pakarinen oli myös aloittanut näyttelemisen Joensuun Työväenteatterin lavalla. Talvisodan syttyessä Pakarinen sai komennuksen Jyväskylän lähelle Survon kartanoon. Survon lohkon patterinpäällikön autonkuljettajana toimi Tauno Palo, joka tykästyi Esa Pakarisen hampaattomana tekemiin hassutteluihin yhteisen Jyväskylässä tehdyn Aleksis Kiven näytelmän ’Kihauksen’ väliajoilla.

Jatkosodassa Esa Pakarinen lahjoja omaavana valjastettiin viihdytystehtäviin, ensin jääkärikomppaniaan 57 ja vuonna 1943 päämajan viihdytysjoukkoihin. Miehet oppivat tuntemaan eri rintamalohkoilla kiertueilla käyneen Pakarisen ja veivät sodan päättyä kokemukset koteihinsa ja kotiseuduilleen. Näin syntyi Pakarisen menestyksekkäälle viihdeuralle luonnollinen pinta, vaikka hän oli vielä tuntematon suurelle yleisölle.

Esa Pakarinen asettui myöhemmin asumaan pysyvästi Varkauteen. Sota-aikana oli alkanut ohjelmistoon tulla huumoria, jonka Pakarinen tajusi viihdyttävän yleisöä. Kiertueiden kuluessa tuli tutuiksi myös muita viihdetaiteilijoita, kunnes 1940-luvun lopulla Reino Helismaa, Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen löysivät toisensa. Pakariselle oli jo kehittynyt roolihahmo Severi Suhonen, jota Reino Helismaa siivitti teksteillään. Myös roolihahmo Impi Umpilampi tuli kuvioihin mukaan. Kolmikko nautti suosiota vuoden 1950 syksyyn saakka, jolloin Tapio Rautavaara päätti lähteä omalle soolouralleen. Rautavaaran sijaan kitaristiksi tuli Jorma Ikävalko.

Kolmikon myötä Pakarisen uralle avautuivat myös elokuvat, joista ensimmäinen oli legendaarinen ’Rovaniemen markkinoilla’ (1951). Viimeisen elokuvansa ’Meiltähän tämä käy’ Pakarinen teki vuonna 1973. Esa Pakarisen viihdetuotanto on mittava: 21 elokuvaa, 251 levytettyä kappaletta, tv-ohjelmat, lukemattomat esiintymiset lavoilla ja teattereissa sekä tapahtumissa. Pekka Puupää -hahmo ja elokuvat ovat muiden Esa Pakarisen hahmojen ohella jääneet kansalliseen muistiin ja yhteiseksi omaisuudeksi. Taiteilijan elämä päättyi Varkaudessa 28. huhtikuuta 1989. Osoituksena arvostuksesta valtio kustansi rakastetun viihdetaiteilijan hautauksen Könönpellon hautausmaalle.

Vuonna 1995 Rääkkylän kunta kunnioitti Esa Pakarisen muistoa pystyttämällä muistomerkin Kinnulantie 6:ssa sijaitsevalle puistoalueelle. Muistomerkin on suunnitellut juukalainen kuvanveistäjä Kauko Kortelainen. Muistomerkki on kivipaasi, jossa on Esa Pakarisen kasvokuvareliefi sekä teksti: Kansantaitelija Feliks Esaias Pakarinen Rääkkylä Oravisalo 1911, Hanuri ja hattu, perinnöksi sattu, Mitä minä hulivili huolinkaan. 1995 Rääkkylä-seura. Lisäksi kunnantalon toisessa kerroksessa on Esa Pakarisen satavuotisjuhlaan vuonna 2011 saapunut kiertonäyttely, joka perikunnan päätöksellä on jäänyt pysyväksi. Näyttely on avoin kunnantalon aukioloaikana. Lentävän kalakukon ja Suhmuran Santran laulanutta Esa Pakarista on sanottu Eemelin (Esko Toivonen) ohella suomalaisen Stand upin esi-isiksi – eikä syyttä.