97. Suojeluskunnan ampumarata

 

Maamme olot itsenäistymisen aikaan olivat epävakaat. Kansakunta oli vaarassa jakautua kahtia pyrkiessään irti raskaiden venäläistämiskausien jälkeen Venäjä/Neuvostoliitosta. Kiteellä ja Keski-Karjalassa pelättiin kansannousua etenkin Puhoksen ja Värtsilän tehtaiden työntekijöiden taholta. Toisaalla taas puolestaan pelättiin sosialististen ajatusten tukahduttamista ja vaikuttamismahdollisuuksien kaventumista. Juuri tähän historialliseen tilanteeseen suojeluskunta-aate sai jalansijaa myös Kiteellä. Ajanjakso jäi alueella kuitenkin rauhanomaiseksi ja ilmeisesti kulissien takana vaikuttavat tiiviit ja pitkäaikaiset ihmissuhteet takasivat molemmin puolin yhteiskuntarauhan eikä ”veljessodan” tragedioita alueella pääsyt tapahtumaan.

Suojeluskunta-aate jäi kuitenkin elämään muodostaen omalaatuisen sekoituksen armeijamaisuutta, urheilua ja alueen elämäntavan edistämistä. Jälkimmäisestä kuvaava esimerkki oli 1919 suojeluskuntien välinen ojituskilpailu, jossa Pohjois-Karjalan mestaruuden ja Emil Halosen ojuria esittävän pystykuvan voitti Kiteen suojeluskunta. Urheilun osalta suojeluskunta oli tuomassa Tahko Pihkalan kehittämää pesäpalloa paikkakunnalle muiden urheilulajien kanssa. Suojeluskunta avusti nimismiestä ja poliisia alueella mm. viinapannujen etsinnässä ja hävittämisessä sekä muissa valvontatehtävissä. Parhaimmillaan suojeluskuntaan kuului 250 henkilöä. Sodan jälkeen suojeluskunta Suomessa määrättiin rauhansopimuksen perusteella lakkautettavaksi ja Kiteellä varat ohjattiin Kiteen maamiesseuralle.

 

Armeijaan ja sotataitoon kuului luonnollisesesti aseiden käsittely, joskin tapaturmavaaran vuoksi paikan löytäminen harjoitteluun oli haastavaa. Sopiva paikka löytyikin Hutsinputsista, joka luonnollisena korkeiden rinteiden ympäröivänä painaumana oli matalariskinen paikka mm. harhalaukauksille. Putsi-nimi viittaakin tynnyriin tai kaukaloon, jossa on korkeat reunat. Hutsi-nimi sen sijaan lienee lyhentymä huitsista, ’kauempana sijaitsevasta’. Paikka oli siis luonnostaan otollinen ja kauempana ampumiseen.

Suojeluskunta esittikin kesällä 1923 ampumaradan perustamista Kiteen kunnanvaltuustolle ja kahden äänestyksen jälkeen Hutsinputsin lojo myönnettiin ilman vuokraa suojeluskunnalle tähän käyttötarkoitukseen edellyttäen, ettei toiminnasta aiheudu vahinkoa kunnalle. Elokuussa samana vuonna paikalla järjestettiin jo urheilukipailut pistooli- ja kivääriluokissa, jossa mukana olivat Tohmajärven ja Kiteen suojeluskunnat, Värtsilän jäädessä kutsukilpailuista pois.

 

Ampumakurssitoiminta käynnistyi seuraavana vuonna toukokuussa, jolloin paikalla oli ensimmäisenä päivä 12 ja seuraavana päivänä 22 kurssilaista. Kurssiin sisältyi ampujan koulutus, panoksen lataus ja kolmikulmatähtäyksen harjoittelu. Aseen puhdistukseen ja puhtauteen kiinnitettiin myös huomiota hyvän ampumistuloksen saavuttamiseksi.

Vuonna 1927 Kiteen kunnanvaltuusto jatkoi ampumaradan käyttöoikeutta ja salli rakentaa paikalle tarpeelliset suojavallit ym. laitteet ammuntaa varten. Vuonna 1935 ja 1937 suojeluskunnan oikeutta jatkettiin ja ampumaradan parannuksia sallittiin. Lisäksi oikeutta käyttää rataa pidennettiin 25 vuoteen. Kaksi vuotta viimeisimmän kunnanvaltuuston päätöksen jälkeen ampumarata muuttui viiden vuoden ajaksi toisille mättäille ja kannaksille, jossa koko kansakunta kamppaili itsenäisyydestään ja olemassaolostaan. Hutsinputsin ampumarata oli varmastikin aiempina vuosina antanut kiteeläisille miehille niitä valmiuksia ja taitoja, joita noissa elämän ja kuoleman paikoissa tarvittiin.

Vuonna 1948 lakkautetun Kiteen suojeluskunnan lipussa on symboleina kuokka ja miekka, jota kiertää punos, jossa on 47 pientä ristiä. Ristit kuvaavat 1917-18 kaatuneita kiteeläisiä. Kuokka puolestaa kuvaa sitä työtä, jolla maata on rakennettu ja miekka toista kättä, jolla aluetta on niin valitettavan monta kertaa jouduttu väistämättä puolustamaan.