80. Muljulan hovi

Suuret muutokset ja käänteet historiassa vaikuttavat kaikkialle. Kuningatar Kristiina (1626-1689) Ruotsin kuningattarena eli moniulotteisen elämän. Sen vaikutukset ulottuivat myös Kiteelle, Rääkkylään ja laajemminkin Pohjois-Karjalaan.

Kristiinan valtakauden aikana Ruotsin valtio velkaantui. Laaja Baltiaan ja Suomeen asti ulottuva valtakunta ja sen ylläpitämiseen tarvittava sotilas- ja virkamiesmäärä nieli runsaasti taloudellisia voimavaroja. Muun muassa Riiassa kauppiaana vaurastunut syntyperältään saksalainen Heinrich Struberg toimitti omalla kustannuksellaan ruista ruotsalaisten joukkojen käyttöön Stralsundiin Pohjois-Saksaan, jossa eräs Ruotsin laajentuma sijaitsi vanhassa hansakaupungissa. Aluksi Struberg sai palveluksistaan korvauksensa ajoissa, mutta myöhemmin valtion velka hänelle kasvoi. Kuitatakseen valtion 95 989 riikintaalerin velan Kristiina aateloi Heinrich Strubergin nimellä Cronstierna ja antoi hänen ostaa edullisesti vuonna 1651 ostorälssin Pohjois-Karjalasta keskuspaikkanaan Muljula. Rälssi kattoi Muljulan kylän ohella Pielisjärven, Ilomantsin, Pälkjärven ja Rääkkylän alueen. Muutaman vuoden jälkeen Cronstierna tosin myi Pielisjärven kreivi Pietari Brahelle, joka puolestaan perusti Pielisen rannalle Brahean eli Lieksan kaupungin.

Cronstierna ei Suorlahden Flemingin ja Kytänniemen Lillien tapaan itse hallinnoinut rälssiään paikan päällä, vaan uskoi sen hoidon vuokraajille. Jakob Ruuthin vuokrausaikana (1661-1666) hovi pääsi kehittymään. Pienen tuvan paikalle rakennettiin arvoon sopiva hovirakennus ja aluetta asutettiin aktiivisesti uudelleen Ruotsin ja Venäjän välillä käydyn ns. ruptuurisodan jälkeen. Heinrich Cronstierna ei kuitenkaan ollut tyytyväinen rälssinsä verotuottoihin vaan oli jopa esittänyt Ruotsin kamarikollegiolle kaupan purkamista, koska monet talot olivat sodan vuoksi autioituneet ja verotulot olivat jääneet olemattomiksi. Rälssin voimavaroja osoittava obsaluku (1 obsa oli peltoala, jonka yksi mies viljeli yhden hevosen avulla eli noin 15 hehtaaria) oli tippunut vuosien 1655-1660 välillä 36,5:stä kuuteen. Kamarikollegio ei kuitenkaan purkuun suostunut.

Myös kuningatar Kristiina oli pohtinut läänitysten palauttamista kruunulle. Hän oli jo testamentissaan antanut seuraajilleen viitteitä tästä, mutta varsinainen purkaminen ja palautuminen takaisin kruunulle eli reduktio tapahtui vasta hänen seuraajansa seuraajan Kaarle XI:n aikana vuonna 1680. Tämä palautuminen ei koskenut kuitenkaan myytyjä tai pantattuja tiloja, jollainen Muljulan rälssikin oli. Cronstiernan poika Mårten saattoikin siksi myydä Muljulan rälssin tukholmalaiselle Barthold Ruuthille vuonna 1685.

Barthold Ruuthin alaisuudessa olevien vuokraajien ja heistä etenkin Simon Hoppenstångin toiminta on varmasti osaltaan ollut yksi juonne ”pahan pajarin” tarinan synnyssä. Hoppenstång oli toiminut jo Jakob Ruuthin aikana saaden ristiriitaisen maineen. Rälssin omistajan Cronstiernan kotiseudulla puolestaan maaorjuus oli laillistettu vuonna 1671. Kun vielä kylmien vuosien jakso 1695–1697 aiheutti Karjalassakin nälänhädän, oli ankaran verotuksen sekä perimistavan ja ihmisten elämän välillä ylittämätön ristiriita. Nälkäkapina puhkesikin väkivaltaisuuksiksi vuokraaja Hindrich Nethoniuksen aikana ja siihen osallistui etenkin Muljulan rälssin alaisia miehiä.

Nälkäkapinan mentyä syttyi pian uusi aluetta ravisteleva kohtalo – isonvihan aika (1700-1721). Sen jälkeen myös lukemattomilla Kiteen tiloillakin alkoivat uudelleenjärjestelyt. Muljula siirtyi Liperistä käsin hallinnoineen lääninkamreeri Karl Printzin omistukseen vuonna 1722. Sota lienee vaikuttanut merkittävästi Ruuthien myyntihalukkuuteen. Printzillä lienee ollut myös myönteinen vaikutus siihen, että Steniuksen suku hakeutui länsirannikolta Karjalan laulumaille tehden merkittävän työn ”Korpi- ja Koski-Jaakkona” alueen hyvinvoinnin eteen. Printzin ja Steniuksen suvuilla nimittäin oli avioliittojen kautta sukuyhteys keskenään.

Seuraava suuri muutos tapahtui pikkuvihan (1741-1743) aikaan. Pikkuviha koetteli ankarasti myös Kiteetä ja Muljulan hovin kohdalla se merkitsi myös muutoksia. Hovin omistajaksi tuli Liperin Totkunniemestä oleva Leskisen suku vuonna 1742. Myöhemmin sukuun avioitui Mikkelistä lähtöisin tullut Musikan suku ja tila on ollut saman suvun hallussa 1700-luvulta lähtien.

Tilan isäntä Juho Musikka kertoo vuonna 1963 Kitee-lehdessä, että nykyisen vuonna 1813 rakennetun hovin pihapiirissä on näkyvissä vielä vanhan hovin pohjapiirros. Myös nykyinen päärakennus on ollut kooltaan kaksinkertainen. Perinnönjaon yhteydessä toinen puoli on purettu ja siirretty. Siitä rakennettiin myöhemmin Riuskun kansanopiston suuri sali vuonna 1917. Pihaa reunustavan kaksikerroksisen aitan rakennusvuosi ei ole tiedossa, mutta rakentamisratkaisuista päätellen se on ehkä taloakin vanhempi. Vanhin pihapiiristä löydetty raha on vuodelta 1666 ja tilan nykyinen isäntä kertoo kaivuutöiden yhteydessä löydetyn maasta nykyisiä huomattavasti suurempia tiiliä. Nykytiili vahvistettiin vuonna 1917 kokoon 27 x 13 x 7,5 cm ja vain keskiajan tiili on historiassa huomattavasti suurempaa 31x15,4x9,5cm, joten ne voivat olla hyvinkin ensimmäisen hovin ajalta.

Tänään 280 vuotta sukutilana ollut Muljulan hovi sijaitsee kauniilla paikalla Parppeinlammen ja Hovinlammen kainalossa kertoen suurista muutoksista historian kuluessa ja arvokkaasta sukuperinnöstä ja alueen eteen tehdystä työstä, joka on säilynyt elävänä ja toimivana sukupolvelta toiselle.