69. Tohmajärven kirkkoherran pappila
Johan Brobeck valittiin vastaperustetun luterilaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Ilmeisesti häntä varten rakennettiin kirkkoniemeen vaatimaton pappila, joka mainitaan neljännen kirkkoherran Johan Sylvesterin kalustoluettelossa vuonna 1686. Siinä oli 4,5 metrin pituinen kolmen ikkunan tupa ja kaksi pientä kamaria sekä eteinen. Talo sijaitsi niemessä paikalla, jossa oli ollut ortodoksinen hautausmaa.
Talo ei liene ollut hyvässä kunnossa etenkin kun kalustoluettelossa mainittiin ainoan talon vuoteenkin olleen kelvoton. Kirkkoherra Sylvesterin aikana saatiinkin vuonna 1688 uusi pappila valmiiksi. Tuossa pappilassa oli viisi huonetta: Sali, josta päästiin kahteen kamariin. Eteisestä puolestaan päästiin toiselle puolelle taloa, jossa sijaitsi kaksi muuta kamaria. Sylvestr ehti asua pappilassa toistakymmentä vuotta, kunnes alue joutui vuonna 1708 käydyn Suuren Pohjan sodan pyörteisiin. Hyökkääjät polttivat muun ohella pappilan poroksi.
Isovihan jälkeen elämä vähitellen palautui entiselleen ja historiassa on maininta, että vuonna 1726 oli entisen poltetun pappilan paikalla uusi rakennus. Pappila ei liene ollut kovinkaan suuri, sillä sodan hävitykset olivat köyhdyttäneet aluetta eikä seurakunnalla ollut suuria sijoittaa pappilan rakentamiseen. Pappila palveli siihen saakka, kunnes Pikkuvihan aikana Johan Kyanderin ollessa kirkkoherrana vihollisjoukot polttivat sen vuonna 1742.
Olojen taas rauhotuttua, alettiin taas miehittäjän nimittämän kirkkoherran Arvid Thoraniuksen aikana rakentamaan pappilaa vanhan pappilan kivijalalle. Ruotsin kuningas puolestaan ei nimitystä hyväksynyt, vaan määräsi Aaron Molanderin Tohmajärven kirkkoherraksi. ”Laiton” kirkkoherra Thoranius saatiinkiin kovan ottelun jälkeen nimismiehen avulla lähtemään jouluaaton aattona 1743 ja Molander jatkoi uuden pappilan rakentamista. Uusi vaatimaton pappila koostui salista, kahdesta kamarista ja keittiöstä sekä eteisestä. Kamareista puuttui lämmitys, joten asuminen ja oleminen tapahtui käytännössä keittiössä, jossa oli pöytä, penkit ja perheen sängyt. Siellä myös kirkkoherra kirjoitti saarnansa milloin ei muissa huoneissa voinut sään vuoksi olla.
Vasta vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä vuonna 1792 saatiin valmiiksi uusi pappila, jossa oli salin molemmin puolin kolme kammaria ja eteisen kummallakin puolella kaksi huonetta, joista toinen toimi keittiönä. Sali oli kooltaan valtava verrattuna edellisiin, eteläisen vieraspäädyn huoneet olivat paneloidut ja taitekattoineen, punamaaleineen ja valkoisine ikkunapuitteineen pappila muistutti herraskartanoa. Pappila oli käytössä siihen saakka, kunnes kirkkoherraksi tuli Petter Wallenius. Hän oli mieltynyt enemmän lapsuudenkotiinsa Jouhkolaan, jonka hän veljensä kanssa omisti. Petter Walleniuksen asuessa Jouhkolassa pappila jäi käytännössä vaille hoitoa ja aikaa myöten rappeutui.
Erik Johan Andelinin saapuessa pappilassa ei voinut enää asua niin samana vuonna 1841 rakennettiin uusi, nykyinen Tohmajärven kirkkoherran pappila. Vielä tänään kauniilla paikalla olevassa pappilassa on nähtävissä mennyt loisto, väentuvat ja aitat sekä navetan rauniot läheisessä metsässä. Juhla- ja leiritilana ollut pappila on myyty yksityiselle.
Kuuden pappilan kirjossa on Suomen ja paikkakunnan historia. Kuten on kirjoitettu: ”Ero on sen asumuksen, jossa kirkkoherra Sylvester eleli pimeässä tuvassaan ja saarnojaan sovitteli pärevalkean valossa kuunnellessaan lapsien itkua ja tyynnyttävän kehtolaulun unista säveltä, ja sen asumuksen välillä, jonka kuuluisan suuressa salissa uudenvuoden yönä tanssimusiikki soreasti soi ja kymmenet, ehkä sadat kynttilät hohtivat viskaten valoaan pimeään yöhön.”
Talo ei liene ollut hyvässä kunnossa etenkin kun kalustoluettelossa mainittiin ainoan talon vuoteenkin olleen kelvoton. Kirkkoherra Sylvesterin aikana saatiinkin vuonna 1688 uusi pappila valmiiksi. Tuossa pappilassa oli viisi huonetta: Sali, josta päästiin kahteen kamariin. Eteisestä puolestaan päästiin toiselle puolelle taloa, jossa sijaitsi kaksi muuta kamaria. Sylvestr ehti asua pappilassa toistakymmentä vuotta, kunnes alue joutui vuonna 1708 käydyn Suuren Pohjan sodan pyörteisiin. Hyökkääjät polttivat muun ohella pappilan poroksi.
Isovihan jälkeen elämä vähitellen palautui entiselleen ja historiassa on maininta, että vuonna 1726 oli entisen poltetun pappilan paikalla uusi rakennus. Pappila ei liene ollut kovinkaan suuri, sillä sodan hävitykset olivat köyhdyttäneet aluetta eikä seurakunnalla ollut suuria sijoittaa pappilan rakentamiseen. Pappila palveli siihen saakka, kunnes Pikkuvihan aikana Johan Kyanderin ollessa kirkkoherrana vihollisjoukot polttivat sen vuonna 1742.
Olojen taas rauhotuttua, alettiin taas miehittäjän nimittämän kirkkoherran Arvid Thoraniuksen aikana rakentamaan pappilaa vanhan pappilan kivijalalle. Ruotsin kuningas puolestaan ei nimitystä hyväksynyt, vaan määräsi Aaron Molanderin Tohmajärven kirkkoherraksi. ”Laiton” kirkkoherra Thoranius saatiinkiin kovan ottelun jälkeen nimismiehen avulla lähtemään jouluaaton aattona 1743 ja Molander jatkoi uuden pappilan rakentamista. Uusi vaatimaton pappila koostui salista, kahdesta kamarista ja keittiöstä sekä eteisestä. Kamareista puuttui lämmitys, joten asuminen ja oleminen tapahtui käytännössä keittiössä, jossa oli pöytä, penkit ja perheen sängyt. Siellä myös kirkkoherra kirjoitti saarnansa milloin ei muissa huoneissa voinut sään vuoksi olla.
Vasta vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä vuonna 1792 saatiin valmiiksi uusi pappila, jossa oli salin molemmin puolin kolme kammaria ja eteisen kummallakin puolella kaksi huonetta, joista toinen toimi keittiönä. Sali oli kooltaan valtava verrattuna edellisiin, eteläisen vieraspäädyn huoneet olivat paneloidut ja taitekattoineen, punamaaleineen ja valkoisine ikkunapuitteineen pappila muistutti herraskartanoa. Pappila oli käytössä siihen saakka, kunnes kirkkoherraksi tuli Petter Wallenius. Hän oli mieltynyt enemmän lapsuudenkotiinsa Jouhkolaan, jonka hän veljensä kanssa omisti. Petter Walleniuksen asuessa Jouhkolassa pappila jäi käytännössä vaille hoitoa ja aikaa myöten rappeutui.
Erik Johan Andelinin saapuessa pappilassa ei voinut enää asua niin samana vuonna 1841 rakennettiin uusi, nykyinen Tohmajärven kirkkoherran pappila. Vielä tänään kauniilla paikalla olevassa pappilassa on nähtävissä mennyt loisto, väentuvat ja aitat sekä navetan rauniot läheisessä metsässä. Juhla- ja leiritilana ollut pappila on myyty yksityiselle.
Kuuden pappilan kirjossa on Suomen ja paikkakunnan historia. Kuten on kirjoitettu: ”Ero on sen asumuksen, jossa kirkkoherra Sylvester eleli pimeässä tuvassaan ja saarnojaan sovitteli pärevalkean valossa kuunnellessaan lapsien itkua ja tyynnyttävän kehtolaulun unista säveltä, ja sen asumuksen välillä, jonka kuuluisan suuressa salissa uudenvuoden yönä tanssimusiikki soreasti soi ja kymmenet, ehkä sadat kynttilät hohtivat viskaten valoaan pimeään yöhön.”
Kommentit
Lähetä kommentti