33. Pajarinmäki
Noin 10 000 vuotta sitten, jääkauden viimeisten reunojen vetäytyessä ja sulaessa, Kiteen alueelle muodostui harjumuodostelmia ja suppia jään pysähdyttyä sinne pidemmäksi aikaa. Näihin suppiin syntyi jyrkkäreunaisia lampia, joista myöhemmin kehittyi soita.
Eräs tällainen harjumaisema muodostui tuolloin Kiteenjärven eteläpäähän, luoden kannaksen Kiteenjärven ja Hyypiän järven väliin. Jyrkkärinteinen mäki kohoaa noin 30 metriä järvien pinnasta. Mäen kupeessa sijaitsee harvinaisempi kotkansiipi-suppa, ja alueella on ollut asutusta jo kampakeraamiselta kaudelta alkaen. Luonnostaan mäki tarjoaisi kauniit näköalat molempiin suuntiin, mutta metsittyminen on nykyisin peittänyt näkymät. Maisemaurien avaaminen tarjoaisi hyvän pohjan näköalakohteen laajemmalle mielenkiinnolle.
Kannasta pitkin lienee kuljettu jo varhain kesäisin, ja muinainen Sortavalaan johtava tie kulki juuri sen kautta. Kahden suurvallan, Ruotsin ja Venäjän, kamppaillessa Karjalan omistuksesta (1570–1595), alue ja sen väestö joutuivat todennäköisesti vuorotellen molempien maiden verotuksen ja vallan kohteeksi. Tältä ajalta on peräisin tarina pahasta pajarista, joka piti hoviaan mäellä ja laski mäkeä alas järveen veneellä. Mäen laella sijainneet kivirauniot mainitaan 1800-luvun arkeologisissa inventoinneissa, mutta myöhemmin mäeltä on löydetty vain lasitettua keramiikkaa. On sinällään todennäköisempää, että Elias Lönnrot kulki tätä vanhaa tietä pitkin kerätessään materiaalia Karjalan laulumailta.
Vuonna 1888 Pajarimäki nousi kuuluisuuteen toisenlaisen tapauksen myötä. Nuori juristi Lauri Kivekäs oli saapunut paikkakunnalle puolustamaan rakennusmestaria käräjillä Kiteen kirkon palon jälkiselvittelyssä. Hän toi mukanaan myös nuorikkonsa, kansainvälistäkin mainetta niittäneen Iida Aalbergin. Pariskunta ihaili paikkoja ja onnistui hankkimaan Karppalan tilasta erotetun 12 hehtaarin maapalstan, johon Pajarimäki sisältyi. Tarkoituksena oli rakentaa mäelle kesäasunto ja sen ympärille puutarha. Lauri Kivekkään varhainen kuolema vuonna 1893 kuitenkin esti suunnitelman toteutumisen, ja Iida Aalbergin maine vei häntä muualle maailman turuille.
Käänne asiassa tapahtui vuonna 1900, kun 10-vuotisjuhlaansa suunnitteleva Kiteen nuorisoseura kaipasi juhlapaikkaa. Delegaatio matkasi Aalbergin luo, joka suostui lahjoittamaan Pajarimäen nuorisoseuralle lahjakirjalla. Myöhemmin Pajarimäki siirtyi edelleen kirkonkylän nuorisoseuralle. Tänään Pajarimäki on Hannunvaakunalla merkattu nähtävyyspaikka, josta talkoilla ja pienellä markkinoinnilla olisi mahdollisuus saada Kiteelle sen hienoa historiaa kannatteleva näköalakohde.
Kommentit
Lähetä kommentti