33. Pajarinmäki

Noin 10 000 vuotta sitten jääkauden viimeisten reunojen vetäytyessä ja sulaessa muodostui Kiteen alueelle jään pysähtyessä pidemmäksi aikaa harjumuodostelmia ja suppia, joihin muodostui jyrkkäreunaisia lampia ja myöhemmin soita. Eräs tällainen harjumaisema muodostui tuolloin Kiteenjärven eteläpäähän tehden kannaksen Kiteenjärven ja Hyypiän järven väliin. Jyrkkärinteinen mäki kohoaa noin 30 metriä järvien pinnasta. Mäen kupeessa on harvinaisempi kotkansiipi suppa ja alue on ollut asuttu jo kampakeraamisesta kaudesta alkaen. Luonnostaan mäki tarjoaisi kauniit näköalat molempiin suuntiin, mutta metsittyminen on ne nykyisin ehkäissyt. Maisemaurien avaaminen tarjoaisi hyvän pohjan näköalakohteen laajemmalle mielenkiinnolle.

 

Kannasta pitkin lienee jo varhain kuljettu kesäisin ja muinainen Sortavalaan johtava tie kulki juuri kannaksen kautta. Kahden suurvallan Ruotsin ja Venäjän kamppaillessa Karjalan omistuksesta (1570 – 1595) lienee alue ja sen väestö joutuneen myös vuorotellen maiden verotuksen ja vallan kohteeksi. Tältä ajalta on tarina pahasta pajarista, joka piti hoviaan mäellä laskien mäkeä veneellä alas järveen. Maininta laen kiviraunioista on 1800-luvun arkeologisissa inventoinneissa, mutta myöhemmin mäeltä on löydetty vain lasitettua keramiikkaa. Sinällään enemmän todennäköistä on, että Elias Lönnrot on kulkenut vanhaa tietä pitkin kerätessään materiaalia Karjalan laulumailta.

 

Vuonna 1888 Pajarimäki nousi kuuluisuuteen toisenlaisen tapauksen myötä. Nuori juristi Lauri Kivekäs oli tullut paikkakunnalle puolustamaan käräjillä Kiteen kirkon palon jälkiselvittelyssä rakennusmestaria. Hän toi paikkakunnalle myös nuorikkonsa, kansainvälistäkin mainetta niittäneen, Iida Aalbergin. Pariskunta ihaili paikkoja ja saivat hankittua Karppalan tilasta erotetun 12 hehtaarin maapalstan, johon Pajarinmäki sisältyi. Tarkoituksena oli pariskunnan rakentaa mäelle kesäasunto ja sen ympärille puutarha. Lauri Kivekkään varhainen kuolema vuonna 1893 asetti kuitenkin esteen tälle suunnitelmalle ja maine vei Iida Aalbergia muualle maailman turuille.

 Käänne asiassa tapahtui vuonna 1900, kun 10-vuotisjuhlaansa suunnitteleva Kiteen nuorisoseura kaipasi juhlapaikkaa. Delegaatio matkasi Aalbergin luo, joka suostuikin lahjakirjalla lahjoittamaan Pajarinmäen nuorisoseuralle. Myöhemmin Pajarinmäki siirtyi edelleen kirkonkylän nuorisoseuralle. Tänään Pajarinmäki on Hannunvaakunalla merkattu nähtävyyspaikka, josta talkoilla ja pienellä markkinoinnilla olisi mahdollisuus saada sen hienoa historiaa kannatteleva näköalakohde Kiteelle.