89. Maijan juhla- ja pitopalvelu/ Ojamäen koulu

Kansakoulut alkoivat lisääntyä Suomen kunnissa erityisesti 1920-luvulla. Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, joka edellytti koulutusta jokaiselle lapselle. Lisäksi jo vuonna 1898 oli asetetettu piirijakoasetus, jossa koulupiirin ihanteeksi muodostui noin neljän kilometrin matka kouluun ja 30 oppilaan oppilaskoko luokkaan. Myös Kiteellä noudatettiin edellisiä periaatteita ja niinpä Ojamäenkin alueelle tuli ajankohtaiseksi perustaa oma koulupiiri.Niinikummussa oli jo oma koulunsa ja myös sinne oli tarkoitus saada uusi koulurakennus. Kunnallislautakunta päätti kuitenkin siirtää Niinikummun koulun rakennustyöt todettuaan siellä jo olemassa olevan kunnan omistaman kiinteistön olevan vielä tyydyttävässä kunnossa. Ojamäessä ei ollut koulurakennusta, joten siellä rakennustöille oli huutavampi tarve. Heinäkuussa 1927 Ojamäen koulun rakennustoimikuntaan valittiin opettaja A. Holopainen, kauppias P. Kankkunen ja koulun johtokunta kokonaisuudessaan. Koulupaikan hankkiminen annettiin rakennuslautakunnan tehtäväksi.

Koulun rakennuspiirustukset hyväksyttiin koulujen rakennuspiirrustusten valintavihkosta mallin numero 9a mukaan. Erinäisten maanhankintaan liittyneiden vaiheiden jälkeen kesäkuussa 1928 Kalle Viikiltä tuli 8 500 markan tarjous yhden hehtaarin suuruisesta maapalstasta koulun paikaksi. Tarjous hyväksyttiin ja kaupan allekirjoitti lautakunnan puolesta esimies Antti Pakarinen. Myös Ojamaen koulun kustannusarvio hyväksyttiin ja valtiolta päätettiin anoa 170 000 markan suuruista kuoletuslainaa rakentamista varten.

Koulun rakentaminen saatiin vauhtiin vuoden 1929 aikana ja 16. päivänä helmikuuta 1930 talo vihittiin käyttöönsä. Kauppias Pekka Kankkunen lahjoitti tilaisuudessa koululle 10 000 markkaa, jonka korot lahjoittaja toivoi maksettavan stipendeinä koulun parhaiten edistyneille ja hyväkäytöksisille oppilaille.

Ojamäen koulu aloitti näin uutena kouluna, mutta jo vuonna 1932 johtokunta valtuutettiin kohentamaan koulun saunan perustukset ja uunit, että ne pysyisivät kunnossa. Vuonna 1934 koulun edistäjä ja hyväntekijä Pekka Kankkunen täytti Savikolla 80 vuotta ja luonnollisesti myös Ojamäen koulu oli onnittelijoiden joukossa opettaja Kalle Böökin ja johtokunnan kokoonpanolla.

Vuonna 1936 Ojamäen koululla pidettiin Kiteen opettajayhdistyksen vuosikokous, jossa veisattiin virsi 84: ”Mun silmän', käten' nostan” ja opettaja K. Pajamo toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. Yhdistyksen puheenjohtaja A. Holopainen selosti läsnäolijoille kulunutta vuotta kansakoulualalla. Vuonna 1938 puolestaan kansakoulutarkastaja vieraili koululla todeten, että koululla oli liikaa oppilaita yhdelle yläkoulunopettajalle. Johtokuntaa kehotettiin siirtämään koulusta pois sinne vieraista koulupiireistä otettuja oppilaita niin, että opettajan työt rajautuisivat sopivaksi.
Sota-aika elettiin poikkeustilanteessa ja koulu palveli 1941 sotilassairaalana, toipilaskotina ja myös sotilasvanginvartijoiden lomanviettopaikkana. Tontin ulkopuolella sen reunalla on edelleen lato, joka toimi tuolloin ruumishuoneena. Sota-ajasta muistona koululla on muun lisäksi kapteeni O.A.Pitkäsen aloitteesta syntynyt sodassa kaatuneiden kyläläisten sankaritaulu. Siinä on 11 nimeä ja se on opettaja Samuli Siponmaan ja oppilaiden tekemä. Taulun paljastus tapahtui itsenäisyyspäivänä 1957.

Koulu toimi oppilaskäytössä vuoteen 2003 saakka ja siirtyi 2005 yksityiseen omistukseen. Siitä saakka koulu on ollut Maijan juhla- ja pitopalvelutoiminnan keskus. Avarat salit mahdollistavat suurempienkin juhlien pitämisen ja karjalaiset ruoat ovat talon erityistä osaamista. Keittiö käyttää tuoreita raaka-aineita paikallisilta tuottajilta, riistatiloilta ja omalta kasvimaalta ja toiminnalla on A-anniskeluoikeudet. Yläkerran tilat ja alakerran huoneet tarjoavat ympärivuotisesti majoitusta. Kesäisin aittahuoneet tarjoavat lisämajoitustilaa. Saunatilat ja tilauspalju kuuluvat myös pitopalvelun valikoimaan.