110. Nils Ludvig Arppe (1803-1861)

Nils Ludvig Arppe syntyi vuonna 1803 Suorlahdessa. Isä oli Eurajoelta syntyneenä satakuntalaisena tullut Karjalan alisen tuomiokunnan tuomariksi 1793, muuttanut Kiteelle saaden laamannin arvonimen ja avioitunut Kiteen kirkkoherran Herman Wegeliuksen tyttären Margaretan kanssa. Margaretan äidin isä puolestaan oli ”Karjalan kuninkaana” tunnettu Gabriel Wallenius. On mahdollista, että pienelle pojalle oli syntynyt joitakin muistikuvia tuosta vuonna 1808 Suorlahden kartanossa kuolleesta isovanhemmastaan.

Arppen isän suku kiertyi puolestaan Ohrapään porvarissukuun Turkuun ja äidin isän puolelta Wegeliuksen pappissukuun ja edelleen Uppan talonpoikaisukuun Seinäjoelle. Suuret muutokset sisältyivät kasvavan pojan elämään alueen ja koko Suomen siirryttyä Venäjän suurruhtinaskunnan alaisuuteen. Kehittyvälle teollisuudelle ja etenkin sen kaupalle itään aika avasi hyvät mahdollisuudet.

Vuonna 1820 Nils Ludvig pääsi ylioppilaaksi Turussa ja valmistui tuomariksi 1823. Kolme vuotta vanhemman lankonsa Johan Fabritiuksen Puhoksessa olleen sahan ja kartanon hoitajana Nils Ludvig Arppe osoitti kyvykkyytensä liiketoiminnassa. Siihen nuoren 20-vuotiaan Nils Ludvigin ajoi käytännön pakko. Hän halusi huolehtia viidestä sisaruksestaan sillä isä Nils oli kuollut pojan tuomariksi valmistumisvuonna. Kymmenen vuoden ajan Arppe kehitti sahaa ja kartanoa ja Johan Fabritiuksen kuoleman jälkeen vuonna 1833 hän vuokrasi koko liiketoiminnan ja tuli käytännössä sen johtajaksi.

Arppe osti metsämaata aktiivisesti ympäri Pohjois-Karjalaa, rakensi sahoja, kehitti maataloutta, rakensi Puhokseen ensimmäisen hevosvetoisen rautatien vuonna 1843 ja ensimmäisen suomalaisen höyrylaivan vuonna 1833 Oriveden puoleisella telakalla, joka oli sinne perustettu jo vuonna 1829. Arppe rakennutti myös Suomen ensimmäisen kanavasulun Pielisjokeen vuonna 1832. Metsänhoidon uranuurtajana Arppe kannusti metsämaiden siementämiseen ja istutukseen. Hänen johdollaan toteutettiin myös lehtikuusimetsäalue Puhokseen 1842-1844 laivanrakennustarpeiksi.

Huolimatta vastoinkäymisistä, joita synnyttivät mm. muihin maihin nähden korkeat puutavaran vientitullit sekä kunkin sahan 10 000 vuotuisen tukkipuun kiintiöt ja sahaverot, Arppe pysyi sahatoiminnassa, jonka hän koki omaksi alakseen. Tultaessa 1850-luvun alkuun kustannuksiksi määrätyt verot sekä rajoitukset ja erityisesti maanjakoon liittyvät Arppen kannalta epäedulliset päätökset Ilomantsin alueella sekä Krimin sodan vuoksi tyrehtynyt ulkomaan vienti saivat Arppen kuitenkin vetäytymään sahateollisuudesta. Kiintiöiden laittomat ylitykset eivät miellyttäneet häntä ja hänen kerrotaan todenneen: ”eihän voinut olla rehellinen mies ja harjottaa sahaliikettä”.

Elämän tuoma ikä ja olosuhteet eivät kuitenkaan lannistaneet toimeliasta ja idearikasta miestä. Vuonna 1834 pastori Gustaf Löfström oli saanut senaatilta luvan sahalaitoksen rakentamiseen Värtsilän Juvanjoelle. Saha oli siirtynyt vuonna 1936 ilmeisesti Arppen asiamiehenä olleelta Löfströmiltä Arppen omistukseen. Arppe haki sahan yhteyteen lupaa rautatehtaaseen järvi- ja suomalmin sulattamiseksi takkiraudaksi. Hän sai luvan vuonna 1850 ja kaksi vuotta myöhemmin kohosi rautatehdas. Arppe itse muutti perheineen siitä viisi vuotta myöhemmin Värtsilään.

Luottamuksesta Arppea ja hänen liiketoimintaansa kohtaan Värtsilässä lanseerattiin myös tehtaan omat 5,10 ja 20 kopeekan setelit vaihtovälineeksi. Soikean motonsa vuoksi niitä kansan suussa sanottiin ”Arpin koirankieliksi” ja kun ensimmäiset yhden ja kolmen markan setelit painettiin, olivat Arppen rahat niin laajalti käytettyjä että vaihdoksi olisi mieluummin otettu ”koirankieliä” kuin tuntemattomampia valtion liikkeeseen laskemia seteleitä. Ennen kuolemaansa Arppe oli kantanut huolta teollisuusyhteisön lasten kasvatuksesta. Tähän vastatakseen Arppe perusti yhden varhaisimmista kansakouluista vuonna 1859 Värtsilään.

Kahden vakavan halvauksen kokeneen Nils Ludvig Arppen elämä päättyi Värtsilässä 9. päivänä joulukuuta 1861. Hänet on haudattu Kiteen kirkon hautausmaalle hänen vaimoinaan peräkkäin olleiden kahden sisaruksen Jeanette ja Mathilda Porthanin väliin. Hauta-alue on aidattu ja hautojen vieressä on vielä neljäs 7-vuotiaana kuolleen Anna-tyttären hauta Arppen kolmannesta avioliitosta Amalia Kristina Seitzin kanssa. Nils Ludvig Arppen haudan rautaristi on mittava, mutta koruton: Nimen ja syntymä- sekä kuolinajan lisäksi tämän Pohjois-Karjalan ja koko Suomen mittakaavassa merkityksellisen teollisuusmiehen tiedoissa lukee vanhalla ruotsilla yksinkertaisesti – Tässä lepää.