45. Koivikon kartano

Joulukuun 19. päivänä 1803 syntyi Kiteellä Arppen tuomariperheeseen poika, joka sai nimekseen Nils (Niilo) Gustav. Lakiopinnot ja työt muuttuivat varhaisen isän kuoleman myötä liiketoimintaan lankonsa I. Fabritiuksen kanssa. Kykenevä ja innovatiivinen mies hoiti Puhoksen sahaustoimintaa niin, että vaurastui itsekin. Jo vuonna 1825 Arppen sanotaan omistaneen ”pienen ruhtinaskunnan verran”, 12 neliöpeninkulmaa maata lähinnä Ilomantsissa, Tohmajärvellä ja Kiteellä. Noihin aikoihin luultavammin liittynee myös nykyisen Koivikon kartanon maiden osto. Myöhemmin maat, jotka olivat Cronstjernan valtiolle lahjoituksen osia, aiheuttivat Arppelle harmia omistusoikeuden vuoksi. Hän joutuikin palauttamaan maksamiaan maa-aloja takaisin valtiolle 100 000 tynnyrinalaa.

 

Koivikkoa Arppe alkoi kuitenkin kehittämään 1840-luvun puolivälissä. Tilalle oli noussut muiden rakennusten ohessa herraskartanotyylinen päärakennus, joka sijaitsi nykyisen rautatien toisella puolella. Arppe kunnosti ja raivasi peltoalaa, istutti kuuluisat lehtikuusimetsät, rakensi kaksi kalalammikkoa Koivikon alueelle, jossa viljeltiin ruutanoita ja suutareita. Lisäksi toisessa lammikossa uiskentelivat ankat ja toisessa joutsenet. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen kalanviljelylaitos. Vesi johdettiin lammikoihin yli 10 km päästä olevasta Muljulan lammesta. Lisäksi Arppe pyrki vedellä keinokastelemaan peltoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Vesi oli suoperäisyytensä vuoksi liian rautapitoista pelloille. Kartanon navettaan tuotiin rotukarjaa ja kartanoa sanottiin mallitilaksi.

 

Arppen äkillisen menehtymisen jälkeen 1861 leskeksi jäänyt Amalia Kristina avioitui tuomari G.I. Järnefeldin kanssa ja siirrätti kartanon päärakennuksen Tohmajärvelle, jossa Everilän kartanona tunnettu rakennus tuhoutui tulipalossa tammikuussa 1896. Arppen jälkeen kartano ja sen maat pääsivät rappeutumaan.

Vuonna 1871 Aksel Emil Brander oli kiteeläisen vaimonsa Anna Amalia Telénin kanssa tullut tilanteeseen, jossa suomalaismielisyyden vuoksi lahjakkaan Axelin virkamiesura Helsingissä oli Venäjän autonomisessa Suomessa katkennut. Lapsiluku oli perheessä kasvanut ja maataloudesta kiinnostunut pariskunta päätti elämänmuutoksena ostaa Arppelta jääneen tilan. Koivikolla alkoi uusi kukoistuksen aika. Vanha tilalla ollut voudin rakennus kunnostettiin ja laajennettiin päärakennukseksi.

 

Vuonna 1877 tilalle perustettiin meijeri- ja karjakkokoulu, jossa pääpainona koulutuksessa 6-12 vuosittaiselle oppilaalle oli käytännön karjanhoito. Tilan meijerin ympärille syntyi 1902 Puhoksen ympäristön osuusmeijeri. Vuonna 1910 tilanhoito siirtyi Aksel Branderin pojalle Aksel (Akseli) Vilhelm Branderille. Päärakennus sai hänen aikanaan lopullisen muotonsa Palolammen rannalla. . Päärakennus sai lopullisen muotonsa palolammen rannalla. Päärakennuksen läheisyyteen rakennettiin ajanmukainen kivinavetta syöttölaitteineen vuonna 1951. Akselin poika Knut Palosuo jatkoi viljely- ja koulutoimintaa vuoteen 1953 saakka, jolloin opetusuudistuksen myötä oppilaitostoiminnat siirtyivät valtiolle. Kavenneen toiminnan myötä myös tila myytiin 1961 valtiolle. Samana syksynä pihapiirissä sijainnut navetta tuhoutui tulipalossa. Koivikko toimi tuon jälkeen lähinnä valtion tuotanto- ja harjoittelutilana.

 

Tilanhoitaja Leo Airaksisen myötä pellot kunnostettiin ja vuonna 1972 opetustoiminta käynnistyi uudelleen maatalouskoulun siirtyessä Hammaslahdelta Kiteen Koivikolle. Oppilaiden majoitus toimi edelleen tilan päärakennuksen yläkerrassa. Vuonna 1980 Isto Suomisen johtaja-aikana koulun nimeksi tuli Kiteen maatalousoppilaitos ja Katri Kukkosen, Pekka Tahvanaisen kehittämistoiminnan myötä vuonna 1986 valmistui uusi oppilaitoksen päärakennus uuden opistotasoisen koulutuksen kanssa.

Vuonna 1994 Koivikko siirtyi valtiolta koulutuskuntayhtymälle ja kahden vuoden jälkeen koulutus muuttui ammattikorkeakoulutasoiseksi. Viimeisin muutos Koivikolla tapahtui 2010, kun tilasta tuli Koivikon Kartano Oy:n hallinnoima luomutila päätuotteina luomumaito ja luomuliha sekä luomuvilja. Yhteistyötä tehdään oppilaitos Riverian kanssa opetustoiminnassa. Lisäksi elinvoimaisella tilalla on yritysyhtymä, jossa yritysryhmään kuuluvia yrityksiä ovat Koivikon Kievari, Koivikon ratsutalli, Kiteen Mato ja Multa.. Toimintaa kehitetään koko ajan mm. erillisillä kehittämishankkeilla. Monipuolinen maaseutuyrityskeskus työllistää kaikkiaan noin 22 henkilöä ympäri vuoden.