111. Kiteen lentokenttä

 

Suomalaisen ilmailun historia alkoi oululaisen apteekkarin Johan Julinin lennättäessä kuumailmapalloa vuonna 1734. Oulun torilta 29. elokuuta noussut pallo oli tosin miehittämätön, joten ensimmäisen suomalaisen nousu yläilmoihin jäi vielä pitkään odottamaan tulevaa aikaa. Vuonna 1879 ilmailun yrityksen teki Viipurissa höyrykoneiden kehittäjä Jakob Runeberg. Hän ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta saanut 15 hevosvoiman höyrykoneella varustettua lentovenettä ilmaan. Samassa kaupungissa tapahtui kuitenkin 13 vuotta myöhemmin Suomen ensimmäinen miehitetty ilmapallolento vuonna 1892, joskin lentäjänä oli amerikkalainen ilmapurjehtija W. Misen.

Vuonna 1915 nuori 22-vuotias Kasper Wrede oli rakentanut viranomaisilta salaa moottorikäyttöisen lentokoneen, jolla hän lensi Kymijoen yllä muutaman metrin korkeudessa noin sadan metrin matkan. Luvattomuudesta johtuen hän joutui lennon jälkeen piilottamaan koneen ja pakenemaan viranomaisia Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin. Vasta itsenäistymisen ja kansalaissodan myötä hän pääsi palaamaan takaisin kotimaahan vuonna 1918.

Kiteen ensimmäinen ilma-aluksen vierailu on jäänyt historian hämärään. Silminnäkijöiden muistikuvia ei ole ja ilmeisesti liikennöinnin yleistymisen myötä sanomalehdistökään ei asiasta ole uutisoinut. Voidaan kuitenkin olettaa, että jos vierailu on tapahtunut ennen kenttää, se on ollut joko talvinen kelkka-suksilla tapahtuneen lentokoneen laskeutuminen tai kesäaikaan vesitason vierailu alueella.

Sodan aikana tilanne kuitenkin muuttui. Sotilasvirkamies Veikko Mäkinen kirjoittaa Linnoitusrakennuspataljoona 211:n sotapäiväkirjassa saaneensa 12.7.1941 määräyksen saapua Kiteelle tarkoituksena perustaa ja kunnostaa lentokenttä. Matka taittui Onttolan kentän työmaalta junalla Tohmajärvelle ja sieltä edelleen autolla Haarajärvelle Kiteelle. Sopiva kentän paikka oli löytynyt Kalle Virtasen suopellolta (paikka 62°10'12.9"N 30°12'19.3"E kartalla) ja kentän mitaksi tuli hieman yli kilometrin pituus. Kenttä toimi aktiivisesti jatkosodan aikana. Mäkinen sai määräyksen jo 26.7. 1941 siirtyä Värtsilän kautta Vitelen karjalaiskylään, jonne oli jäänyt venäläisten rakentama keskeneräinen lentokenttä. On epäselvää, mitä Mäkinen miehineen sai aikaan kahden viikon komennuksellaan Kiteellä ja ehtikö hän jo luonnostella täällä olleiden miesten kanssa Selkuen ylängöllä (nykyisellä teollisuusalueella) olevaa varakenttää. Selkuen kenttä ei kuitenkaan ollut käytössä sodan aikana.

Sodan jälkeen sotilaskenttä ei ollut enää käytettävissä. Teollistumisen tuoman kasvun myötä lentokenttää alettiin kuitenkin suunnittelemaan 1970-luvun alussa. Suuren teollisuuden vaateet henkilöstön ja varaosien nopeasta liikkuvuudesta vauhdittivat asiaa. Ensimmäiset suunnitelmat suuntautuivat Suorlahdelle, mutta ne kuitenkin kariutuivat. Useat vaihtoehtoiset paikat 1980-luvulla päätyivät samaan. Vasta vuonna 1984 nousi vaihtoehdoksi n. 60 ha alue Papinkankaalta Tolosenmäestä ja suunnitelma sijoitettiin kunnan rakennussuunnitelmiin vuodelle 1987. Suunnittelun matkalla maa-alueiden vaihto kattoi kaiken kaikkiaan 236 hehtaaria ja sorapäällysteinen kenttä valmistuikin vuonna 1989. Kestopäällyste saatiin vuonna 1991, mikä mahdollisti kentän ympärivuorokautisen aukiolon.

Vähentynyt teollisuuden käyttötarve on ollut kentälle haaste. Nykyisin Keski-Karjalan ilmailukerhon ja Joensuun ilmailukerhon purjelentotoiminta on keskitetty Kiteen kentälle. Kentältä tehdään myös ultrakevytlentämistä ja kulovalvontalentoja. Tänään Kiteen 1500 metrin pituinen kenttä onkin aktiivinen harrastustoiminnan kesäkenttä ja ns. ”korpikenttä”, jossa ei ole lennonjohtoa, vaan lentäjät itse valvovat ja seuraavat ilmatilaa. Lentokenttä on osa monitoimikeskus Kiteen Aimoa, jossa on lentotoiminnan ohella mahdollisuus moottoriurheiluun, ampumaurheiluun sekä koira- ja hevostoimintaan.