44. Rääkkylän toinen kirkko ja sen muistokivi

Rääkkylän ensimmäinen kirkko rakentui Kinnulan maille nykyisen Rääkkylän keskustaan jo 1660-luvulla. Isovihan aikana kirkko turmeltui käyttökelvottomaksi ja vuonna 1765 tuli tuhosi loputkin kirkosta. Ennen lopullista kirkon tuhoa olivat Oravilahden talonpojat lähteneet suunnittelemaan ja rakentamaan kirkkoa Kuusikon mäelle. Lupia siihen ei ollut ja merkittävä syy sijainnille lienee rasivaaralaisen Anders Pennasen myöhempi lausunto siitä, että kirkon siirron oli aikaansaanut silloinen papisto, etenkin siksi, että Kiteen emäkirkolta oli 5,8 peninkulmaa lyhyempi matka kuin Rääkkylään.

 

Vaatimaton lautakirkko valmistui keväällä 1739 ja sen vihki Tohmajärven kirkkoherra Johan Kyander. Kirkko oli osin käytössä vuoteen 1793 saakka. Kiteen papit kävivät pitämässä kirkossa jumalanpalveluksia joka kolmas sunnuntai ja juhlapäivinä. Vaikeat ajat ja katovuodet vaikuttivat kirkon ylläpitoon niin, että jo vuonna 1759 rakennus oli lahonnut ja arvioiden mukaan kelpaamaton ja liian pieni sekä alueen ihmisille sopimaton sijainniltaan. Oravilahtelaiset kuitenkin pyrkivät parantamaan kirkkoa ja myös vastavoimat puhuivat sitä vastaan.

 

Uuden kirkon valmistelua alettiin suorittaa jo 1760-luvulta lähtien, joskin paikkakysymys oli vielä auki. Vuonna 1765 esitettiin valtakunnallisen kolehdin kantamista uuden kirkon hyväksi. Samana vuonna olevassa katselmuksessa oli todettu, että kirkosta puuttui kunnollinen kellotorni, kirkkokoristeet, oblaattirasia, pöytävaatteet, messuhaat ja messupaidat ja todetaan että ne ovat hankittava. Kyse oli siis myös emäseurakunnan resurssien kohdentamattomuudesta kappelikirkkoa kohtaan. Toinenkin kello 16 leiviskän painoisen rinnalle kaivattiin.

 

Oravilahden kirkon paikalle rakennettavaa uutta kirkkoa vastaan alkoi painaa sijainti. Kirkkoon veneillä saapuvien ranta oli ” kesäaikana kuljettavaksi vaikea suo- ja mutaranta, missä usein on hengenvaara, varsinkin milloin sairaiden, heikkojen ja raskaina olevien on kuljettava kirkkoon tahi kirkosta sekä milloin on tuotava lapsia kasteelle tahi kuolleita haudattavaksi, mitä vaikeuksia ei ole Rääkkylässä”. Lisäksi elokuun 19. päivänä 1768 tuomiokapituli toteaa uuden kirkon piirrustukset vähemmän soveliaaksi ja 23 408 kuparirahan talousarviota liian suureksi. Suunnittelun ja paikan valinnan viivästyminen johti siihen, että vuonna 1784 Kiteen kappalainen Anders Winter ilmoittaa Oravilahden kappelikirkon olevan jo niin rappeutuneen, että jumalanpalvelusta siinä ei voida vaaratta toimittaa ainakaan myrskyisen sään aikana.Lopulta vuonna 1788 tuomiokapituli kehottaa kirkkoherra Winteriä ryhtymään uuden kirkon rakentamiseksi Rääkkylään. Tuleva kirkko oli rakennettava Rääkkylään ja perusteluina käytetään sitä, että Oravilahden kirkko oli rakennettu aikanaan ilman asianomaista lupaa ja lääninhallitus sekä tuomiokapituli olivat kannattaneet Rääkkylää. Ensimmäisen kirkon paikka siellä koettiin liian ahtaaksi ja läheisen mäen päältä löytyi arvollinen paikka kolmannelle kirkolle, joka nousi nykyisen kirkon paikalle vuonna 1793. Viiden vuoden viivästyksen aiheutti käynnissä ollut sota.
Vuonna 1888 Uusi Suometar kirjoitti toisen kirkon paikasta todeten, että paikalla kasvaa korkeita kuusia ja hautausmaa on otettu pelloksi ja alue on aitaamatta. Tänään kuusikossa paikalla on muistokivi teksteineen: ”Tällä alueella sijaitsivat Kiteen kappeliseurakunnan Oravilax, Oravilahti nyk. Rääkkylän srk:n toinen kirkko 1739-1793 ja hautausmaa. Ps. 84 ja Joh 3:16. Herra Jeesus Kristus siunatkoon srk:nsa ajasta aikaan. Rääkkylän seurakunta. Muistokivi on pysyvä muistomerkki myös niille oravilahtelaisille, jotka kapeasta leivästä ja puutteesta huolimatta halusivat olla rakentamassa ja ylläpitämässä yhteisöä vaikeina aikoina antaen itsestään ja vähäisistä voimavaraoistaan niin monin epävakaissa oloissa.