88. Juhanan tupa

Vuonna 1828 filosofian tohtoriksi väitellyt Elias Lönnrot päätti Helsingissä alkavia lääkäriopintoja odottaessaan tehdä suullisten runojen keruumatkan, jonka tarkoitus oli suuntautua Hämeeseen ja Savoon. Kun hän saapui Mikkelin ja Rantasalmen kautta Kesälahdelle, keruumatkan siihenastiset tulokset olivat vähäisiä. Kesälahdella hän kuitenkin tapasi koko matkan parhaan runonlaulajan, kuudennusmies Juhana Kainulaisen Hummovaaran talossa Villalan kylässä.
Juhana Kainulainen sattui Lönnrotin saapuessa olemaan tukinuittomatkalla Puhokseen, mutta Lönnrot päätti jäädä odottamaan runonlaulutaidoista kuuluisan Kainulaisen paluuta. Vielä myöhemmin Lönnrot muisteli lämmöllä talon ystävällisyyttä: ”Maanantai-ilta teki jo tuloaan, eikä Kainulaista kuulunut. Talon kaunis asema metsänlaidassa sekä vanhan emännän, Kainulaisen äidin ja muiden perheenjäsenten minulle osoittama ystävällisyys teki kumminkin odotuksen tavallista vähemmän ikäväksi. Päinvastoin, minua huvitti selittämättömällä tavalla siinä metsässä käveleminen, jossa Kainulaisen isävainaja niin monasti oli lukenut rukouksia metsän jumalille. — Vanha Kainulainen näet oli aikoinaan ollut seudun parhaita metsämiehiä, ja hänen metsästäjäonnensa riippui ajan taikauskoisen luulon mukaan osaksi metsän jumalien suosiosta, joiden mielen hän muita paremmin osasi lauluillaan liikuttaa. Nämä laulut olivat nyt menneet ikäänkuin perintönä vanhimmalle pojalleen.”

Lönnrotin odotus kesti kolme päivää ja kun Juhana Kainulainen palasi, Lönnrot sai sovittua Kainulaisen sijaisesta ja palkkiosta tukinuitossa. Näin mahdollistui kolmen paivän ajan runoiltaan rikkaimman laulajan kuuntelu petäjän juurella ja keskeisen kalevalaisen aineiston talteen saaminen. Lönnrot itse kertoo: ”Kirjoittelin muistiin hänen laulujansa aamusta iltaan muitta keskeytyksittä kuin mitä ateriat aiheuttivat ja lukuunottamatta puolta tuntia, joksi päästin hänet kahvia keiltämään.” Korvaukseksi monen päivän olostaan Lönnrot tarjosi emännälle ruplaa, mutta juuri kun vieras oli lähdössä ”...tuli vanha emäntä rupla kädessään ja ilmoitti, että hän ei saattanut sitä pitää. Tarvitseehan teidän, ennenkuin pääsette takaisin kotiinne, ostaa jalkineita, kuinka minä saattaisin ottaa teiltä rahaa.” Kaiken kaikkiaan nykyisen tutkimuksen mukaan Lönnrot sai talteen Juhana Kainulaiselta 57 loitsua ja runoa.

Runonlaulantaperinne säilyi Kainulaisen suvulla, tosin siirtyen Juhana Kainulaisen veljenpojalle Taavetille. Suomalaisen kirjallisuusseuran stipendiaatti M. Pennanen oli runonkeruumatkalla Kesälahdella kesällä vuonna 1896 ja kertoo toimittamassa raportissaan Taavetti Kainulaisen tapaamisesta seuraavasti: ”Taavetti Kainulainen ottanut sedästään oppia, jota hän kumminkaan ei ollut edes kotijoukolleenkaan ilmaissut. Taavetin kotona kumminkin oltiin siinä luulossa, että hän tietää jonkun verran vanhoja „kaskuja". Kyseltyäni häneltä itseltään myönti hän kuulleensa niitä nuorena ollessaan, mutta sanoi niiden ajan oloon jo unehtuneen. Pyysin senvuoksi hänen muistelemaan edes joitakuita pätkiä ja lukemaan niitä, mutta hän kieltäytyi. Jäin kumminkin päiväksi taloon odottelemaan kunnes Taavetti tuli kasken poltosta ja, lauantai-ilta kun oli, lakkasi päivällisen jälkeen kaikesta työstä. Puheltuamme kotvasen aitassa ryhdyimme kirjoitushommiin ja saimme kokoon noin 700 säettä runoja.”

Juhana Kainulaisen talon pihamaalla ollut petäjä päätettiin jo varhain säilyttää ja se on edelleenkin nähtävissä nykyisen Juhanan tuvan pihan reunalla. Nyt jo reilusti yli 200-vuotinen puu kertoo olemassaolollaan kalevalaista historiaa. Yksi ensimmäisistä Lönnrotin Kesälahdella talteen kirjoittamista runoista kertoo Lemminkäisen menosta lankonsa luo Lappiin, jossa hän saa kolmanneksi tehtäväkseen ampua tuonen joutsenen: ”Tuli ankara anoppi, Pään mätäsi mattahäksi, Jalat raajan haarukaksi, Muu ruumis lahoksi puuksi. Jo sukan veri venyypi, Harja hurmehin kuluupi, Sill' ol' loppu Lemminkäisen. Sitte äiti äyhkäsepi: Jo nyt on poikani polosen, sekä loppu Lemminkäisen.”

Noin 600 metrin päässä puusta on laakea uhrikivi, jossa on 78 kaiverrettua kuoppaa. Kansantarinoiden mukaan kivessä olleet kuopat olisivat syntyneet pirun tanssiessa kiven päällä keskiyöllä. Uhrikivitutkimuksen mukaan ei ole täysin selvää, mitä eri kupit merkitsivät. Eräs tulkinta on, että ne kuvasivat ja edustivat kukin tiettyä lähellä asuvaa savua tai taloa ja perheenjäsentä. Kuppeihin tuotiin kiitokseksi lahjoja maan sadosta ja metsästyksen onnesta sekä myös pyydettiin onnea tuleville toimille. Läheiseltä alueelta kahden kilometrin säteeltä on löydetty kaikkiaan neljä uhrikiveä, joista kaksi Kainulan pihalla ollutta on peittynyt, yksi kallioon hakattu löytyi männyn läheltä ja Väntkän kuppikiveksi nimetty pohjoisesta noin kilometrin päästä. Kaiken kaikkiaan Suomessa tunnetaan noin 400 kuppikiveä. Länsi-Suomessa kivet ajoitetaan rautakauteen, mutta Itä-Suomessa ne saattavat olla myöhempää perua.

Kalevalaista muistoa kunnioittamaan Kesälahdella käynnistyi hanke karjalaisen talon saamiseksi petäjän viereiselle maalle. Perustettiin osakeyhtiö, jossa olivat mukana mm. Kesälahden kunta, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, yrityksiä ja yhdistyksiä sekä yksityisiä henkilöitä. Vuonna 1989 valmistuikin nykyinen Juhanan tupa, joka on kaunis karjalaisen hirsirakentamisen taidonnäyte. Vuonna 2019 kiinteistö siirtyi Sinikka Kainulaisen omistukseen. Tunnelmallisessa ravintolatilassa on 80 asiakaspaikkaa ja terassilla 30 asiakaspaikkaa. Juhanan tupa on suosittu ympärivuotinen juhla- ja pitopalvelu. Kesäaikaan se tarjoaa myös matkailijoille lounasta sekä viikonloppuisin suosittua karjalaista pitopöytää.