82. Kiteen ortodoksinen kirkko

Kiteen aluetta alettiin hyödyntää Laatokan Karjalan suunnasta noin 1300-luvulla, joskin asutuksen päävirta ulottui Saimaan suunnalle lännessä ja pysyvät asutukset vakiintuivat alueella 1400-luvulla. Erämiesten jäljessä tuli kaskea polttavia uudisasukkaita, jotka olivat ortodokseja.
Varhaisimmassa väestötietolähteessä, Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500, mainitaan 12 kylää, joista pääosa oli pieniä kyliä Kiteenjärven ympärillä. Kiteen seutuja nimitetään verokirjassa Sortavalan pogostaan kuuluvaksi Kiteenjoen piiriksi. Verokirjassa mainitaan myös, että Kiteellä oli tuolloin valittuna yksi luottamusmies, starosta. Verot maksettiin Novgorodiin ja Kiteen läänistä ihmiset maksoivat piispalle 740 oravaa, piispan veronkantajalle 140 oravaa ja 10 riunaa sekä piispan karjalaiselle kymmenniekalle 1 ½ riunaa. Kiteelle kohosi myös ortodoksinen kirkko Selkueelle Kiteenjärven rantamaisemiin.

Vähitellen 1500-luvun puolella Kiteen aluetta alettiin asuttaa myös lännen suunnasta ja erityisesti 1600-luvun alussa sieltä tulleet uudisasukkaat olivat luterilaisia. Väestön suhde ennen vuosina 1656-58 Ruotsin ja Venäjän välillä käytyä ruptuurisotaa olikin jakautunut. Ortodokseja oli noin 85 prosenttia ja luterilaisia 15 prosenttia. Ortodoksisuuden valta-aikana Kiteen kylissä on ollut omat hautausmaansa, kalmistot. Selkueen harjanteella olleen ortodoksikirkon hautausmaan lisäksi kyläkalmistoja tiedetään olleen Suoparsaaressa, Muljulassa, Niinikummussa, Juurikassa, Rokkalassa, Närsäkkälässä, Loukunvaarassa, Säynejärjellä, Kiteenlahdessa, Kantosyrjässä ja Riihijärvellä.

Sodan jälkeen ortodoksien määrä laski alueella hieman yli prosenttiin valtaväestön ollessa lähes yksinomaan luterilaisia. Ruptuurisodassa myös Kiteellä sijainnut kirkko tuhoutui. Seuraavien vuosisatojen aikana Kiteellä asunut ortodoksinen väestö kuului Liperin Taipaleen pogostaan, joka oli kirkkoineen säilynyt ja jäänyt rajan läntiselle puolelle Kiteen tavoin. Myöhemmin Taipaleen seurakunnan keskuspaikaksi muodostui Viinijärvi.

Joensuun kaupungin kasvaessa joensuulaiset ja kontiolahtelaiset ortodoksit pitivät matkaa Taipaleen seurakunnan pääkirkkoon pitkänä ja hankalana ja alkoivat puuhata omaa seurakuntaa ja kirkkoa 1860-luvulla. Hanke toteutui vuonna 1887 ja kuusi vuotta myöhemmin perustettiin itsenäinen seurakunta, jonka jäsenistön senaatin päätöksen mukaan muodostivat: ”Liperin Taipaleen ja Ilomantsin kreikkalaisvenäläisistä seurakunnista eroitetut ne henkilöt, jotka asuivat Joensuun kaupungissa sekä Kontiolahden, Kiihtelysvaaran, Tohmajärven, Kesälahden, Kiteen, Rääkkylän ja Pälkjärven maalaiskunnissa.”

Kiteellä ortodoksinen toiminta jatkui Joensuun seurakuntaan liittyneenä ja paikallinen seurakuntaelämä jumalanpalveluksien lisäksi sai lisämuodon Suistamolla syntyneen Vilho Sotikovin saavuttua Kiteelle ruotsin kielen lehtoriksi lukioon. Kiteellä aloitti hänen johdollaan toimintansa säännöllinen kerran kuukaudessa kokoontuva ”tiistaiseura” vuonna 1969. Tiistaiseuran juuret ulottuvat vuonna 1885 syntyneeseen Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskuntaan ja veljeskunnan piirissä käynnistyneeseen valistustoimintaan yhteisine kokoontumisineen ja ”Aamun Koitto”-julkaisuineen.

Vilho Sotikovin aloitteellisuus herätti tiistaiseurassa hankkeen ortodoksisen kirkon rakentamiseksi Kiteelle. Ulkomuodoltaan näyttävä Pyhän Kolminaisuuden kirkko valmistuikin Palomäelle kaupungin lahjoittamalle tontille vuonna 1998 ja kirkon vihki käyttöön arkkipiispa Johannes vuonna 2000. Kauniin kirkkotilan lisäksi pyhätössä on tilava seurakuntasali, johon mahtuu 40 henkeä kokoontumisiin ja juhliin. Punatiilisen kirkon on suunnitellut pitkän työhistorian Mänttä-Vilppulan kaupunginarkkitehtina tehnyt Sirkka Sortti. Kesällä kirkon ollessa vierailijoille avoinna terassilla on myös kesäkahvila.