43. Savikon kartano

Elokuun 18. päivänä vuonna 1854 syntyi Savikon kruununtila numero 14:sta Anna Mikkoselle ja Matti Kankkuselle poikalapsi, joka sai ristimänimekseen Petter. Varttuessaan miestä alettiin kutsua ja tuntea nimellä Pekka. Pojalla oli luontainen lahjakkuus liiketoimintaan ja jo vuonna 1876 hän perusti kauppaliikkeen, jota laajennettiin vuona 1906, Potoskavaaraan ja Matkaselän asemalle.

 

Äidin kuoleman jälkeen vuonna 1888 kruununtila tuli avoimeksi ja sille etsittiin uusia asumisoikeuden haltijoita. Vaurastunut Pekka hankki oikeudet itselleen ja puolisolle ja historiatiedoissa jo pian 1900-luvun alussa tilaa nimitettiin Pekka Kankkusen perintötilana, joka osoittaa pojan lunastaneen tilan, kuten pitkin vuosisadan alun monia muitakin tiloja. Vuonna 1896 kohosi tilalle kartanomainen päärakennus ja toiminnan keskus, joka toimi mm. monien käräjien pitopaikkana vuosikymmenien ajan. Kauppaliike laajeni tilalta käsin, samoin kuin karjatalous. Tilan kylkeen rakentui meijeri ja jo vuonna 1895 sen voi sai toisen palkinnon maakunnallisessa arvioinnissa. Tuotteita vietiin aina Viipuriin ja Pietariin saakka. Tilalle rakentui myös myöhemmin mylly ja saha paikkakunnan omaa tarvetta varten.
Pekka Kankkusella riitti myös kunnallisiin ja seurakunnallisiin asioihin. Pitkäaikaisena kunnanvaltuutettuna hän oli myös kahteen eri otteeseen myös kunnallislautakunnan esimiehenä. Kirkollisena vaikuttajana Pekka Kankkunen toimi koko elämänsä ajan. Lahjoitustoiminnasta mainittakoon mm. hänen puolisonsa muistolle lahjoittama Kiteen kirkon sähkökruunu ja Kiteen kansakoululle hänen nimeään kantava rahasto vähävaraisten koululaisten tukemiseen. Pekka itse kun ei ollut oppia saanut, halusi hän näin nuorta polvea kannustaa ja tukea opintielle.
Kartanon piha ja tilat olivat vuosikymmeniä kesäkuun lopulla Pekan päivänä suosittu tapaamispaikka, johon kutsutut nuoret ja vanhemmat kokivat suurena juhlana. Isännän kerrotaan ”tasaisena ja tyynenä liikkuneen juhlijoiden joukossa sekä omanneen vakavuudellaan ja leikillisyydellään sopusointuisen mielen ihmisten keskuudessa”.

Pekka Kankkunen kuoli Mehiläisen sairaalassa sen aikaisen korkean elämän 81 vuotta omanneena vuonna 1936. Liiketoiminta vähitellen laantui vuosikymmenten kuluessa ja Savikon kartanon päärakennus menetti entisen elämänsä. Lopulta kartano päätyi viereisen meijerin varastotiloiksi. Kartanon saleissa varastoitiin meijerin maitojauhe- ja pakkausmateriaaleja ja taloon sisälle pystyi kokonsa vuoksi ajamaan trukeilla. Lopulta talo oli kylmillään 20 vuoden ajan.

 

Uusi elämä tilalle ja kartanolle alkoi vuonna 2005, jolloin Karhisten perhe hankki rakennuksen itselleen. Alkoi pitkä ja vaativa sekä pieteetillä toteutettu kunnostustyö. Hienon kunnostuksen ulkoisena merkkinä ympäristökeskus myönsi 2005 omistajalle Arvotalo-palkinnon. Tänään Savikon kartano toimii viihtyisänä Bed & Breakfast –majoitustilana. Talossa ja sen pihapiirissä, jossa sijaitsee myös kauppamuseo voi jälleen aistia sitä loistoa, jota menneinä aikoina talossa on ollut.