Aina keskiajalta 1500-luvulta lähtien alkoi käräjien oheen vakiintua pitäjissä pitäjäntuvat pitäjänkokousten paikoiksi. Luonnollisesti talot rakennettiin siitä lähtien pappiloiden yhteyteen. Myöhemmin ne kehittyivät väentupatyyppisiksi, jossa usein majoituttiin kirkossa käynnin yhteydessä, jos muuta kortteeria ei kirkonkylällä löytynyt. Kun kunnat alkoivat itsenäistyä 1865-1875 liukuma-aikana, nämä usein suuren maatalon kaavalla rakennetut pitäjätalot muuttuivat kunnantuviksi ja myös uusia kunnantupia rakennettiin uusiin kokoontumistarpeisiin. Kunnan velvoitteiden monimuotoistuessa myös rakennukset suurenivat itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä.
Lisäksi kunnan tehtävät alettiin nähdä myönteisemmin, ei pelkästään lisätaakan kerääjinä, vaan etenkin alueen ja sen ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Edellä kuvattu asennemuutos vaikutti myös siihen, että halu rakentaa parempia, näyttävämpiä ja myös toimivampia kunnan tiloja astui esille. Puun sijaan tuli kivi ja etenkin 1950-luvusta alkaen tilojen monitilatoimivuus useiden erillisten rakennusten sijaan sai yhä enemmän kannatusta.
Kiteellä vanhan valkoisen kunnantalon tilat olivat käyneet ahtaiksi ja niin päädyttiin rakentamaan uusi kaksikerroksinen kunnantalo Kiteen päätien varteen vuonna 1959. Jo alun perin talo oli tarkoitettu moderniksi monitoimitilaksi kokous- ja toimistotiloineen. Toimintojen keskittämisessä rakennusta myös on laajennettu kahteen eri otteeseen. Ruskeilla seinillä varustettu moderni rakennus poikkesi ympäristöstään ja sai lempinimekseen värin mukaan ”Tervahovi”. Vuonna 1992 kunnan tultua kaupungiksi, talon nimi vakiintui Kiteen kaupungintaloksi.
Kommentit
Lähetä kommentti