94. Totkunniemi ja näköalatorni

Totkunniemen länsipuolinen maisema on alueen vanhimpia. Muinaisen Baltian jääjärven (päättyi 11 500 vuotta sitten) jääpeitteen vetäytyessä meren rantaviiva Kesälahdella ja Totkunniemellä asettui 100 metrin korkeuteen merenpinnasta. Tällöin syntyivät vanhimmat lammet alueelle: Lukanlampi, Hilpanlampi, Valkialampi, Mutalampi, Navanvaaranlampi ja Ahvenvaaranlampi. Itse Totkunniemen ja muunkin niemen alueen maan paljastuminen odotti vielä Yoldian meren aikaa, joka päättyi 10 800 vuotta sitten.

Totkunniemen kylän asutus on syntynyt jo keskiajalla. Asukkaat saapuivat Laatokan rannoilta, Hiitolasta ja Kurkijoelta. Verotuksellisesti alue kuului 1500-luvun alkuun saakka Novgorodin Kurkijoen pogostaan. Kylän nimen uskotaan juontuvan niemestä johtuvaan kala-aiheeseen; Totku merkitsee joko palanperkettä tai Totki-nimenä suutari-kalalajia. Verotus muuttui 1500-luvun alkuun tultaessa Moskovan vallattua Novgorodin ja sen verotusalueet, mukaan lukien Kurkijoen pogosta, joutuivat Moskovan hallintaan. Myös Totkunniemen kaksi tilaa Kesälahden alueella olevan Purujärven kahden tilan kanssa siirtyivät Moskovan alaisuuteen. Uusien pajareiden toimesta alueen verotus kuusinkertaistui seuraavan vuosisadan aikana. Ankara verotus oli omiaan synnyttämään myös vihamielisyyttä ja osaltaan pahan pajarin tarinaa.

Tultaessa 1600-luvulle Totkunniemen taloluku oli noussut yhdeksään. Alueelle oli alkanut virrata luterilaista vaikutusta ja asukkaita. Ruptuurisodan 1656-58 myötä väestö lähes kokonaan luterilaistui ortodoksiväestön siirtyessä itään. Muistona ortodoksiväestöstä on Hovimäen mailla sijainnut rukoushuoneen paikka. Alueen ”ruotsalaistumisen” myötä perustettiin alueelle luterilainen seurakunta aluksi yhdessä Uukuniemen kanssa ja osa Oxenstiernan ja Wittenbergin Kurkijoen kreivikuntaa. Verotuksen suhteen ei parannuksia tapahtunut vaan pajarit vain muuttuivat voudeiksi. Totkunniemeen perustettiin hovileiri.

Vuosisadan loppuun tultaessa kirkollinen elämä oli alueella vakiintunut ja Uukuniemen kirkon arkistosta löytyneestä kirkonkirjasta vuodelta 1691, jonka kirjoittamisen on aloittanut kirkkoherra Fabian Iisakinpoika Nirkko, luetellaan seuraavat kylät seurakuntaan kuuluviksi: Uukuniemi, Kokonlahti, Marttinansaari, Änikkäniemi, Kalattoma, Latvasyrjä, Mensuvaara, Sikopohja, Parikka, Matri, Niukkala, Kumpu, Purujärvi, Villala, Totkuniemi, Kereli ja Kesälahti. Tultaessa 1700-luvulle hovileirijärjestelmä verotuksellisesti liian raskaana purettiin ja kreivikuntina olleet läänitykset palautuivat kruunulle. Myös Totkunniemen hovimäestä tuli kruununtila ja hovin maan osti kirkkoherra Johan Weckman (1736-60) omaksi pappilakseen. Pappila siirtyi hänen seuraajansa Klas Johan Molanderin (1761-76) aikana Mäntyniemeen, jonka hän puolestaan oli ostanut itselleen.

Tänään Totkuniemi on valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue sisältäen 490 ha maa- ja vesialuetta ja suunnitteilla on koko niemimaan 1904 ha saattaminen vahvistetun alueen piiriin. Hovinmäen pellon reunassa on näköalatorni, josta avautuu laajat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin. Ensimmäinen torni mäelle valmistui 1926 maanmittaustorniksi ja sota-aikana tornia käytettiin ilmavalvontaan. Uusi torni maanmittausta varten rakennettiin mäelle 1960-luvulla niinikään maanmittausta varten ja nykyisen tornin kunnostuksen näkötorniksi toteutti Totkunniemi-Marjoniemen kyläyhdistys Leader-hankkeena vuosien 2014-2015 aikana. Käynti Totkunniemellä ja näkötornilla avaa näköalaa paitsi kauniiseen Karjalan maisemaan niin myös alueemme varhaisimpaan historiaan.