85. Kiteen vapaaseurakunnan talo - Palomäentie

Vapaakirkollista herätystä syntyi Suomessa 1870-luvulla Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikkoseudulla. Merkittävin näistä paikoista oli Porvoon Vehkalahti, jonne rakennettiin 1877 herätyksen seurauksena oma rukoushuone. Englantilaisen lordi G.A. Radstockin (1835-1913) vierailu Suomessa 1879 yhdisti liikettä ja antoi sille uutta yhtenäistä suuntaa. Kiteelle erityisesti Kaarlo Waismaan sekä Sulo Santeri Salmensaaren suuntaamat kokoukset vuosina 1895-86 synnyttivät erityisesti Puhoksessa herätystä. Myös muissa kylissä, Suorlahdessa ja Niinikummussa etupäässä Tohmajärveltä suuntautuva sai pysyvää jalansijaa. Työntekijöinä vuosisadan alussa olivat Anna Tuunanen, Julia Koskela ja Jalmar Braxen. Vuonna 1904 liityttiin Nuorten Kristittyjen liittoon (CE-yhdistys).Kiteellä seurakunnan kärkihahmoksi nousi 1910 luvulla Iina Karttunen (1887-1967) ja keskuspaikaksi hänen Niinikummussa sijainnut kotinsa. Iina oli käynyt kuulemassa puhujia Suorlahdella ja Niinikummussa kokouksessa hän tuli muutamaa päivää myöhemmin herätykseen. Siitä alkoi pitkä ja uraauurtava työ, joka jatkui Iina Karttusen kohdalla aina pitkälle 1960-luvulle. Vuonna 1913 Kiteen vapaaseurakunnallinen toiminta hyväksyttiin mukaan Vapaa Lähetykseen. Vuonna 1914 olleessa piirin edistyksellisessä ”vanhemmistossa” oli viisi naista ja kaksi miestä. Kun uskonnonvapauslaki hyväksyttiin vuonna 1923 Kiteen seurakunnallinen toiminta tuli osaksi syntynyttä Joensuun Vapaaseurakuntaa.

Vuonna 1933 vietettiin Kiteellä vapaaseurakunnallisen toiminnan 20-vuotisjuhlaa Niinikummussa. Suomen Viikkolehti kirjoitti:” Talon ja juhlain isäntä, lina Karttunen, avasi lämpimin sanoin juhlamme ja aloitti päivän puheitten sarjan. Evank. Anni Happonen, joka on seurakunnan piirissä kasvanut "pikku Annista" saakka, joskaan ei niin erikoisesti ulkonaisin mitoin, niin kuitenkin iässä ja armossa, muisteli seurakunnan vaiheita ja vaikutusta. Antoivat päivän kuluessa todistuksensa isännät ja veljet Antti Kostamo, Lauri Karhinen, Kalle Möttö ja Eino Lintunen.” Kalle Mötöstä tuli myöhemmin sotien jälkeen kantava hahmo Kiteen vapaaseurakuntaan.

Poikkeuksellista oli myös miesten runsas osallistuminen kokouksiin. Suomen Viikkolehti kertoo vuonna 1937; ”Kiteen Muljulassa, ystäväin Juho ja Lilli Laaksosen talossa, oli niinikään hyvä hetki. Tupa täysi ja Pyhän Hengen vaikutus tuntuva. Muuten kaupunkilaisoloihin poikkeavaa kaikkien näiden kokousten nähden on se, että miehiä käy näillä tienoilla runsaasti, jopa niin, että noin puolet kuulijoista on säännöllisesti miehiä. Ehkä se tästäkin johtui, että kokoukset antoivat kiitollisia tilaisuuksia puhua myöskin erikoisesti miehiä koskevista asioista. Yksi sellainen on viinanhimo, joka elää saloseutujenkin miesten sydämissä ja saa aikaan paitsi sielujen vahingon, koti- ja sukurauhan rikkomuksia. Välistä koko kylänkin rauha saattaa olla uhattu juuri tästä syystä.”

Kokouksia pidettiin vuosikymmenten kuluessa kodeissa, kouluilla ja myös Kiteen vanhan palolaitoksen kokoustiloissa sekä kesäisin telttakokouksina. Palomäentien ja Kanttorintien kulmauksesta löytyi 1960-luvun alussa tontti, johon alettiin suunnitella omaa kokoontumistilaa. Puut ja rakennusmateriaalit saatiin kerättyä lahjoituksina kokoon, mutta hanke raukesi. Paikalle nousi materiaaleista liiketilana karstaamo, jonka toiminta ajautui kuitenkin vaikeuksiin ja 6.5.1966 Suomen Vapaakirkko lunasti talon ja vuokrasi sen Kiteen vapaaseurakunnalle. Näin vapaaseurakunta sai omat pysyvät tilat ja toiminta jatkui niissä aina vuoteen 2019 saakka, jolloin hankittiin uudet tilat Nuorisoseuran talon ostolla Välttimäentieltä. Tänään Palomentien tilat ovat Vapaaseurakunnan kirpputorimyymälänä ja asuinkäytössä.

Kiteen vapaaseurakunta on tehnyt paikkakunnalla laajaa työtä niin varhaisnuorten kuin aikuistenkin parissa. Alkoipa jopa koko Suomen Vapaakirkon avioliitto- ja perhetyö Kiteeltä Palomäentieltä. Pastori Allan Grönqvist ja hänen vaimonsa Anita Grönqvist olivat tuolloin seurakunnan työntekijöitä ja Kiteellä järjestettiin 1970-luvun alussa miestenpäivät, joille Allan Grönqvist oli kutsunut raamattutuntien pitäjäksi pastori Ilmo Mantereen. Vaimojakin oli mukana raamattutunneilla ja niitä seuranneissa keskusteluissa syntyi ajatus avioparitapahtumien järjestämisestä. Tämä ajatus johti avioliitto- ja perhetapahtumien järjestämiseen ympäri Suomea.