67. Oeschin talo

Valtion kutsusta Karjalaan saapui sveitsiläinen meijeristi Christian Oesch (1860-1935) erityisesti kehittämään juustontuotantoa. Suku oli kotoisin nykyisestä Unterlangeneggin kunnasta Schwartzeneggin kylästä Sveitsistä, joka sijaitsee Thunin hallintoalueella Bernin kantonissa. Valkjärvelle 19-vuotias Christian Oesch saapui vuonna 1879 valtion palkkaamaksi meijeri- ja karjatalouden ohjaajaksi. Valkjärvellä Sveitsistä tulleen puolison Annan kanssa syntyi siellä perheeseen kolme vanhinta lasta. Matka jatkui myöhemmin Räisälään meijerin vuokraajaksi ja perheeseen syntyi lisää kaksi poikaa. Nuorin näistä Uno Walter jatkoi isänsä meijeritoimintaa myöhemmin Ruhan kartanossa Orimattilassa. Meijeri on edelleen toimiva ja suvun omistuksessa. Räisälän jälkeen Christian muutti Viipurin läänin Pyhäjärvelle, jossa syntyi poika Karl Lennart vuonna 1892 ja kaksi vuotta myöhemmin pikkusisko Edith Johanna. Seuraavana vuonna Christianin ja Annan perhe lapsineen muutti Tohmajärvelle, jonne Jouhkolan kartanon kautta vuoden oleskelun jälkeen vuonna 1895 Oesch perusti ”Christian Oesch’n voi- ja juustomeijerin”. Perheeseen syntyi vielä Tohmajärvellä kaksi tytärtä ja meijerin yhteyteen valtion meijerikoulu, jota Christian johti. Lisäksi vielä 1900-luvun alussa Christian Oesch laajensi meijeritoimintaa aina Hämeeseen Iittalaan asti sekä toimi 1910 Lahdessa perustetun Suomen Juustonvalmistajain Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Yhdistyksen tavoitteena oli juustonvalmistuksen edistäminen ja laajentaminen, juustonvalmistuksen ammattitaidon kehittäminen ja jäsenten yhteisten etujen valvominen sekä juustovarastokilpailujen järjestäminen, jotka jatkuivat aina vuoteen 1992 asti.

Yhdeksän lapsen perheelle ja meijeritoimintaa varten löytyi paikka Tohmajärveltä Kemien kylästä vuonna 1895 ja siihen rakentui kaunis ja suuri talo, johon perhe asettui. Christian Oesch aloitti 1895 meijeritoiminnan valmistuneessa talossa. Alunperin talossa oli nikkarityylin ja kansallisromantiikan piirteitä, koristeleikkauksia, useampiruutuisia ikkunoita ja niiden kolmiomaisia yläkarmikoristeita. Lounaissivun kuisteja yhdisti avoveranta ja länsipuolella oli torni. Pihapiirissä on säilynyt edelleen hyväkuntoinen luhtiaitta ja myös meijerin juustokellari on säilytetty. Oeschien jälkeen talo oli Canthin suvun omistuksessa ja majatalona vuosina 1938-1988. Talossa on toiminut myös suojeluskunta ja Lotta-kahvila. Talossa myös istuttiin käräjiä 1960-luvulle, nykyisen kunnanviraston valmistumiseen asti. Nykyään talo on yksityisomistuksessa. Toinen Tohmajärvellä Christian Oeschin eläkepäivikseen hankkima ja tarkoittama talo jäi rajan taakse Sortavalaan.

Oeschin perheen lapsista myös Karl Lennart vietti varhaislapsuutensa ja –nuoruutensa Kemien talossa ja Tohmajärvellä. Perheen kotiopettajana toimi hetken aikaa nuori Jalmari Finne, jonka kerrotaan saaneen innoituksensa Kiljusen herrasväkeen juuri Oeschin perheestä ja Karlin olleen ilmetty perheen ”Luru”. Karl opittiin tuntemaan kylällä ”Juusto-Össin poikana”. Sortavalan lyseosta ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen nuorukainen jatkoi Helsingin Yliopistossa kasvitieteen opistoja, kunnes orastava itsenäisyysliike veti hänet vuonna 1915 itsekin Saksaan lähtijäksi sekä myöhemmin jääkäreiden värväystoimintaan ja Itäisen Etapin matkustusreitin (Nurmeksesta Ylitornion) johtajaksi. Palattuaan uudelleen muiden jääkäreiden kanssa Suomeen ja sodan päätyttyä Karl Lennart jatkoi sotilasopintojaan Ranskassa ja vuonna 1926 Karl Oesch nimitettiin nuoren tasavallan Sotakorkeakoulun johtajaksi sekä pian divisioonan komentajaksi ylennettynä kenraalimajuriksi.

Kykenevyys, realistisuus, täsmällisyys ja määrätietoisuus olivat ominaisuuksina asioita, jotka herättivät korkeimman sotilasjohdon ja Mannerheimin luottamuksen Karl Lennart Oeschia kohtaan. Vuonna 1936 kenraaliluutnantiksi ylennettynä Karl Lennart Oesch oli se, jonka johtoon uskottiin niin talvisodan torjuntataistelut Viipurinlahdella kuin vuonna 1944 torjuntataistelut Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella sekä Viipurinlahdella.

Sodan jälkeen Oesch joutui Neuvostoliiton kanssa taiteilevan Suomen poliittisen johdon syntipukiksi. Erottuaan itse sotavoimista Mannerheim-ristin ritari tuomittiin vankeuteen ja menetti myös eläkkeensä. Kolmen vuoden vankeustuomion jälkeen Oesch toimi mm. Juuso Waldenin kutsumana Yhtyneiden Paperitehtaiden isännöitsijänä ja myöhemmin Kansa Taisteli- lehden päätoimittajana. Lehti sai suuren suosion.

Suuri isänmaan ystävä ja ratkaisuhetkien keskeinen sotilas ei sodanjälkeisen ilmapiirin vuoksi koskaan saanut laattoihinsa kolmatta leijonaa, joka hänelle olisi epäilemättä kuulunut. Jos sanotaan, että päämajan kenraali A.F. Airo oli Mannerheimin toinen henkinen käsi, Karl Lennart Oesch oli Mannerheimin toinen, käytännön toteuttava, luotettava ja pitävä käsi sotiemme ratkaisujen hetkellä. Oeschin talon seinään on Tohmajärvellä omistajien suostumuksella kiinnitetty 28.6.2014 muistolaatta: ”Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch s.8.8.1892, k.28.3.1978 asui tässä talossa 1895-1911.” Samana vuonna 8.8. Schwartzeneggiin, Sveitsiin pystytettiin hänen muistolleen muistokivi. Vuonna 1967 kuvatussa tv-dokumentissa Oesch toteaa vaatimattoman realistisesti:” Sodassa sotilaan on voitettava kuolemanpelko tahdon voimalla. Minä en enää pelkää kuolemaa, sillä olen jo tehnyt kaiken isänmaan puolesta.” Suuren sotilaan elämä sammui 1978 Helsingissä ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Hautajaisissa ei ollut läsnä yhtään valtiovallan edustajaa.