56. Jouhkolan kartano

Jouhkolan kylän nimi juontuu ortodoksiseen Jouhki- tai Jouhkoi-nimeen. Siitä nimi on syntynyt myös Jouhkolan kartanona tunnettuun tilaan ja sen rakennuksiin. Jouhkolan kartanosta ei voi puhua ilman Gabriel Walleniusta (1725-1808). Hän oli syntyisin Vesilahdelta. Suvun historia ulottuu Naantalin luostarin rippi-isän poikan Michael Iwariin, joka opiskeltuaan Wittenbergissä Tohtori Martti Lutherin johdolla omaksui luterilaisen opin ja tuli Naantalin kirkkoherraksi. Siellä hän oli kaupungin latinalaisen nimityksen Vallis Gratiae'n mukaan ottanut nimekseen Wallenius, ja hänestä tuli tämännimisen, laajalle levinneen pappissuvun kanta-isä. Kuudennessa polvessa sukuun syntyi Gabriel Wallenius, josta ei kuitenkaan tullut pappia, vaan hän antautui laki- ja kameraalialalle. Opiskelujen jälkeen Wallenus saapui Uudenkaupungin kautta Karjalaan vuonna 1753.Varsinaisen suuren ja syvän auranjäljen jättävän työn Gabriel Wallenius aloitti kuusi vuotta saapumisensa jälkeen Karjalan pohjoisen vuotikunnan kruununvoutina jatkaen tehtävässä aina vuoteen 1806 saakka. Pitkästä ansiokkaasta työstään hän sai kansan suussa nimityksen ”Karjalan kuningas”. Työ kattoi verotuksen saattamisen muun maan tasolle oikeudenmukaistamalla se arvioverotuksesta maaveroksi. Lisäksi pohjoisen Karjalan teiden rakentaminen, jääkärijoukkojen perustaminen alueen suojaamiseksi, asutuksen ja maatalouden edistäminen kuivatuksilla ja suoviljelyllä oli omiaan nostamaan, saha- ja myllytoiminnan ohella alue muun maan tasolle elintasoltaan ja elinkelpoisuudeltaan. Myös postikonttorin ja ensimmäisen lääkärin saaminen alueelle oli Walleniuksen aikaansaannosta. Tuottelias elämä päättyi vuonna 1808 Suorlahden kartanossa Kiteellä. Viimeinen leposija löytyi kuitenkin toiminnan keskuspaikasta Tohmajärveltä.

Walleniuksen vaikutus jatkui perillisten toiminnasta vielä pitkään Pohjois-Karjalan kehityksessä. Elämänsä aikana Wallenius ehti tavata kaksi kuningasta Kustaa III:n ja Kustaa IV Aadolfin. Ensimmäisen kerrotaan sanoneen legendan mukaan Walleniukselle Loviisassa:” Me emme luule, että Me ja Te sopisimme hyvästi yhteen, sillä kaksi kuningasta ei sovi saman katon alle”. Tarua tai totta, Kustaa kuitenkin kirjoitti muutamille ystävilleen Suomen matkaltaan:” Suomessa löytyy vouteja, jotka ovat mahtavampia ja paljon itsevaltaisempia kuin kuningas”. Ehkä mielessä oli Gabriel Walleniuksen tapaaminen. Tavatessaan Kustaa IV Aadolfin Hämeenlinnassa myöhemmin Wallenius onnistui tavoitteessaan saada toinen pojista kirkkoherraksi Tohmajärvelle ja toinen Gabriel jatkamaan hänen virassaan. Aatelointi sen sijaan ei matkalla edennyt. Se toteutui vasta nuorimman pojan Eerikin kohdalla hovioikeuden presidenttinä ja nimellä Wallenskiöld.

Gabriel Wallenius perusti Pohjois-Karjalaan kaksi tilaa, jotka toimivat edistyksen kärjessä maataloutta uudistettaessa alueella. Vanhempi näistä tiloista oli Siikasalmen hovi Liperissä, jonka Wallenius perusti vuonna 1760. Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1764 Wallenius perusti Jouhkolan hovin. Siikasalmi säilyi vielä 21 vuotta Walleniuksen toiminnan keskuksena, kunnes vuonna 1871 Wallenius muutti pysyvästi Tohmajärvelle Jouhkolaan tuoden mukanaan myös postin Liperistä Tohmajärvelle.

Jouhkolan kartanon ensimmäinen päärakennus laadittiin jo vuonna 1764 ja valmistuttuaan talo oli vaikuttava näky biljardisaleineen ja pääsisäänkäynnin edessä olevine joonialaisine pylväsriveineen. Talo oli keskeinen kohtaamispaikka ja arvovaltaisten vieraiden vierailujen kohde. Vanhan Walleniuksen aikana siellä vieraili mm. historoitsija ja fennomaani Henrik Gabriel Porthan. Poikien ollessa talon isäntiä keisari Aleksanteri I pysähtyi seurueineen ruokailemaan Jouhkolan hovissa vuonna 1819. Elias Lönnrot puolestaan poikkesi juhannuspäivänä vuonna 1828 Jouhkolassa tullessaan runonkeräysmatkalta Potoskavaarasta. Potoskavaarassa hääväkeä ja kokon ympärille kerääntyneitä oli Lönnrot onnistunut ”rasvaamalla vähän muistielimiä paloviinalla” saamaan hyvän laulu- ja runosaaliin. Jouhkola säilyi suvulla 1870-luvulle saakka ja kuluneen vuosisadan alussa sinne perustettiin myös maanviljelys- ja karjakkokoulu. Suvulta tilan siirtymisen myötä myös koulu lakkautui ja monet sivurakennukset tarpeettomiksi. Yksi siirrettiin Kemien kylään kansakoulutaloksi, toinen saman kylän Niemelään, kolmas hovin omiin tarkoituksiin Tohmajärven rannalle ja neljännen tulipalo hävitti.

Kesäkuussa 1906 myös kartanon alkuperäinen päärakennus tuhoutui tulipalossa. Tilan silloinen omistaja K.A. Welin rakennutti uuden jugend-tyylisen päärakennuksen vuonna 1907 vanhan sijaan. Rakennus on eräs harvoista Suomen jugend-kartanoista tai hoveista.

Tänään historiallinen, kaunis ja sivurakennuksinen tila on toiminut ravintola- ja juhlapalvelupaikkana sekä koulutus- ja kokouspaikkana. Alue tarjoaa myös majoituspalvelua erillisessä rakennuksessa ja rantamökeissä.