137. Ulrika Eleonoran kirkon tapulin viimeiset vaiheet

Kiteelle rakennettiin 1761 kaunis puukirkko nykyisen kivikirkon paikalle. Se vihittiin Ulrikka Eleonoran kirkoksi edesmenneen kuningattaren muistoksi. Kirkon sisätiloja kaunistivat kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen maalaama alttaritaulu ja seinäkoristukset. Kellotapuli, joka sijaitsi nykyisen pappilan suuntaan, valmistui jo vuonna 1748.



Juhannuksen jälkeisenä yönä vuonna 1876 puukirkko paloi, mutta kauempana sijainnut kellotapuli säilyi. Tapuli varjeltui myös vuosien 1887 väliaikaisen lautakirkon ja kivikirkon sisäosien tulipaloilta. Tapuli oli jo aiemmin ollut huonokuntoinen, ja sen uudelleen rakentamisesta oli keskusteltu. Kivikirkon valmistuminen kuitenkin teki vanhasta tapulista arkkitehtonisesti yhteensopimattoman, ja se päätettiin myydä siirrettäväksi vuonna 1897.

Suurina nälkävuosina tapuli toimi myös ruumishuoneena, jonne pitäjän teillä ja kylillä kuolleet vietiin odottamaan hautausta. Tapulin parhaista hirsistä rakennettiin myöhemmin talo Puhokseen. Ensimmäinen omistaja ei kuitenkaan viihtynyt talossa pitkään, sillä hänen kerrottiin kokeneen siellä yliluonnollisia ilmiöitä, eikä hän kyennyt rauhoittamaan tilannetta. Muutaman omistajavaihdoksen jälkeen meijerillä työskennellyt Unto Pekkinen osti talon ja siirrätti sen vuonna 1936 nykyisen Kehätien ja Keisarinkujan risteykseen.


Uuno Pekkinen perheineen asui talossa rauhassa, ja Kitee-lehti (silloisen Koti-Karjalan nimellä) julkaisi hänestä jutun vuonna 1966. Kaksikerroksinen talo sijaitsi kauniissa pihapiirissä omenapuiden ympäröimänä, peltojen ja perunamaan reunustamana. Keisarinkujan toisella puolella niittyjen laidalla oli talon sauna. Rakennus oli saanut sekä sisä- että ulkoverhouksen, jotka kätkivät sisäänsä vanhan tapulin historian.


Uuno Pekkinen tunnettiin elämänmyönteisenä ihmisenä, ja myös talo sekä sen pihapiiri heijastivat tätä. Tien levennysten myötä Pekkisen talo kuitenkin purettiin, ja samalla hävisivät Ulrikka Eleonoran kirkon ja sen tapulin viimeisetkin vaiheet. Tänään paikalla on tyhjä tontti sekä puiden suojassa oleva sähkötolpan harusvaijerin kiinnike – viimeinen konkreettinen muisto menneestä.


Vanhat kuvat: Aulis Pulkkisen luvalla, muut Kitee-seura
#Kitee #KeskiKarjala #paikallishistoria

Kommentit

Suositut tekstit