Kiteelle rakennettiin 1761 kaunis puukirkko nykyisen kivikirkon
paikalle. Se vihittiin Ulrikka Eleonoran kirkoksi edesmenneen
kuningattaren muistoksi. Kirkon sisätiloja kaunistivat kirkkomaalari
Mikael Toppeliuksen maalaama alttaritaulu ja seinäkoristukset.
Kellotapuli, joka sijaitsi nykyisen pappilan suuntaan, valmistui jo
vuonna 1748.
Juhannuksen jälkeisenä yönä vuonna 1876
puukirkko paloi, mutta kauempana sijainnut kellotapuli säilyi.
Tapuli varjeltui myös vuosien 1887 väliaikaisen lautakirkon ja
kivikirkon sisäosien tulipaloilta. Tapuli oli jo aiemmin ollut
huonokuntoinen, ja sen uudelleen rakentamisesta oli keskusteltu.
Kivikirkon valmistuminen kuitenkin teki vanhasta tapulista
arkkitehtonisesti yhteensopimattoman, ja se päätettiin myydä
siirrettäväksi vuonna 1897.
Suurina nälkävuosina
tapuli toimi myös ruumishuoneena, jonne pitäjän teillä ja kylillä
kuolleet vietiin odottamaan hautausta. Tapulin parhaista hirsistä
rakennettiin myöhemmin talo Puhokseen. Ensimmäinen omistaja ei
kuitenkaan viihtynyt talossa pitkään, sillä hänen kerrottiin
kokeneen siellä yliluonnollisia ilmiöitä, eikä hän kyennyt
rauhoittamaan tilannetta. Muutaman omistajavaihdoksen jälkeen
meijerillä työskennellyt Unto Pekkinen osti talon ja siirrätti sen
vuonna 1936 nykyisen Kehätien ja Keisarinkujan risteykseen.
Uuno
Pekkinen perheineen asui talossa rauhassa, ja Kitee-lehti (silloisen
Koti-Karjalan nimellä) julkaisi hänestä jutun vuonna 1966.
Kaksikerroksinen talo sijaitsi kauniissa pihapiirissä omenapuiden
ympäröimänä, peltojen ja perunamaan reunustamana. Keisarinkujan
toisella puolella niittyjen laidalla oli talon sauna. Rakennus oli
saanut sekä sisä- että ulkoverhouksen, jotka kätkivät sisäänsä
vanhan tapulin historian.
Uuno Pekkinen tunnettiin
elämänmyönteisenä ihmisenä, ja myös talo sekä sen pihapiiri
heijastivat tätä. Tien levennysten myötä Pekkisen talo kuitenkin
purettiin, ja samalla hävisivät Ulrikka Eleonoran kirkon ja sen
tapulin viimeisetkin vaiheet. Tänään paikalla on tyhjä tontti
sekä puiden suojassa oleva sähkötolpan harusvaijerin kiinnike –
viimeinen konkreettinen muisto menneestä.
Vanhat kuvat:
Aulis Pulkkisen luvalla, muut Kitee-seura
#Kitee #KeskiKarjala
#paikallishistoria
Kommentit
Lähetä kommentti