140. Niiralan hovi ja Valkea talo Värtsilässä
Hören Sie sich die Geschichte hier auf Deutsch an
Niiralan hovi sijaitsi Värtsilän Uudessakylässä, alkuperäiseltä nimeltään Niirala 11, joka oli aikoinaan kruununtorppa numero 3 ja muutettiin perintötilaksi vuonna 1862. Tilan varhaiset vaiheet liittyvät Niirasten sukuun, joka hallitsi aluetta 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Myöhemmin 1880-luvulla omistajaksi tuli Nils Edvard Arppe, jonka suvun vaikutus näkyy voimakkaasti alueen historiassa. Nils Edvard rakennutti tilalle päärakennuksen, jota ajan mukaan alettiin kutsua hoviksi. Hänen isänsä, teollisuusmies Nils Ludvig Arppe, oli puolestaan rakennuttanut vanhaan Värtsilään kaksikerroksisen, kuistillisen huvilan. Rajan siirtyessä vuosien myötä huvila alueineen kuitenkin jäi Neuvostoliiton puolelle, ja Nils Ludvig Arppe itse ehti asua siinä vain kolmen viimeisen elinvuotensa ajan.
.jpg)
Lehtileikkeiden mukaan Niiralan hovin elämä 1800-luvun lopulla oli vilkasta ja täynnä kehitystoimia. Nils Edvard Arppen kuoleman jälkeen hänen sisarensa Ida laittoi muualla asuessaan tilan myyntiin. Karjalatar 6.2.1896 kuvasi myytävänä olleen Niiralan maatilan yksityiskohtaisesti: 16/32 manttaalin tila Jänisjärveen vievän joen varrella sisälsi kolme tilaa, 100 tynnyrinalaa viljeltyä peltoa ja talossa pidettiin 31 nautaa ja 5 hevosta. Uudisviljelylle oli hyvät edellytykset ja suomutaa runsaasti. Torpparit tekivät vuosittain 311 päivätöitä, rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja asuinrakennuksessa oli 10 suojaa. Lisäksi ilmoituksessa mainittiin halko- ja hirsimetsä, arvoltaan 10 000 markkaa, sekä mahdollisuus päästä osakkaaksi hyvin kannattavaan tiilitehtaaseen. Lisätietoja antoivat hra Koskinen tilalla sekä neiti I. Arppe Mikkelissä.
Uusi Suometar kertoi myynnissä oleen tilan lunastuksesta kahta kuukautta myöhemmin 11.4.1896, että agronomi Ph. I. Hellgren osti Niiralan hovin neiti Ida Arppelta 38 000 markan hinnalla, ja kauppaan sisältyivät myös tilan eläimet. Hellgren ei kuitenkaan pitänyt tilaa itsellään vaan myi sen edelleen. Nya Pressen uutisoi 10.7.1897, että Hellgren myi Niiralan kiinteistön ja kaksi siihen liittyvää maatilaa meijerikauppias Gottfrid Treuthardtille, vaikka kauppahintaa ei ilmoitettu.
Gottfried Treuthardt toi alueelle uutta yrittäjähenkeä. Vuonna 1898 Treuthardt perusti juustomeijerin, jonka tuotteet kulkivat Jänisjokea pitkin aina Pietariin ja Viipuriin saakka. Juustot säilytettiin joen rantapenkkaan rakennetussa juustokellarissa, jonka viileys tarjosi luonnollisen kylmäsäilytyksen. Paikalliset kertomukset ja sanomalehdet mainitsevat myös Treuthardtin perustaman tiilitehtaan, joka hyödynsi läheisen peltoaukean savivaroja. Hevoskyydit kuljettivat valmiita tiiliä Jänisjoen rantaan lastattaviksi proomuihin, ja erään tarinan mukaan täyteen lastattu proomu vajosi yön aikana jokipohjaan.
Taloudellisten vaikeuksien seurauksena Treuthardt menetti hovin, ja sen osti Christian Stauffer. Vuosisadan vaihteessa lehtien ilmoituspalstoilla kuvailtiin hovia houkuttelevana ja tuottavana maatilana, jossa oli reilu määrä peltoa, laajat metsät sekä mahdollisuuksia karjatalouteen ja teolliseen toimintaan.
Vuonna 1917 Niiralan hovin osti Värtsilän Työväen ja Pienviljelijäin Osuuskauppa, joka laajensi alueelle mittavaa maataloustoimintaa. Lehtikuvaukset kertovat, että tilalla pidettiin jopa 50 nautaa ja satoja hehtaareja maata viljeltiin aktiivisesti. Osuuskaupan tavoitteet olivat kunnianhimoisia, mutta taloudelliset ja käytännölliset haasteet johtivat lopulta siihen, että hovi siirtyi Värtsilän kunnan omistukseen vuonna 1920. Kunnan suunnitelmissa tila sai uuden tarkoituksen: siitä kehitettiin kunnalliskoti ja myöhemmin vuonna 1931 niin kutsuttu Valkea tai Valkoinen talo – aikansa suurimpia ja vaikuttavimpia sosiaalirakennuksia Suomessa. Rakennuksessa oli jopa 50 huonetta, keskuslämmitys ja sisävessat sekä kylpyammeet, mikä teki siitä oman aikansa modernin ylpeyden aiheen.
Talvisodan sytyttyä kunnalliskoti tyhjeni nopeasti ja muuttui sotasairaalaksi, ja jatkosodan aikana siellä hoidettiin myös synnyttäviä naisia. Sodan jälkeen talossa asutettiin evakkoja, ja myöhemmin rajavartiosto käytti rakennusta vuosikymmenten ajan. Kunnan kirjastokin löysi kodin samasta rakennuksesta. 1970- ja 1980-luvuilla hoviin ja Valkoiseen taloon suunniteltiin matkailu- ja teollisuustoimintaa, mutta hankkeet jäivät usein puolitiehen. Rakennus rappeutui vähitellen, kunnes värtsiläläinen yksityishenkilö osti sen vuonna 2009 ja aloitti perusteellisen kunnostuksen.
Varsinainen hovitoiminta päättyi vuonna 1986, jolloin karja lopetettiin ja pellot myytiin yksityisille. Hovin päärakennus oli jo aiemmin purettu uuden kunnantalon valmistumisen jälkeen 1950-luvulla. Vaikka alkuperäinen rakennuskanta on suurelta osin poissa, Niiralan hovi elää vahvasti yhteisön muistissa ja nykykäytössä. Alue toimii edelleen Värtsiläpäivien tapahtumapaikkana ja kylätalona, jossa järjestetään juhlia, kokoontumisia ja paikallisia tilaisuuksia.
Nykyajassa Niiralan perintö näkyy kulttuuritoiminnassa. Hovin alueella toimii kesäisin kesäteatteri, joka tuo elämää ja kävijöitä historialliseen ympäristöön. Vuonna 1994 paikalle pystytettiin myös useiden toimijoiden yhteistyöllä valmistunut rintakuvapatsas, joka kunnioittaa Nils Ludvig Arppen vaikutusta seudun elinkeinoihin, kulttuuriin ja kehitykseen. Patsas muistuttaa kävijöitä siitä yrittäjähenkisestä ja uudistavasta asenteesta, joka on ollut Niiralan alueen tarinan ytimessä yli 150 vuoden ajan.
Näin Niiralan hovi elää edelleen – ei pelkästään historian lehtien kautta, vaan myös nykyisten tapahtumien, kulttuuritoiminnan ja yhteisöllisyyden voimalla. Värtsilässä sijaitseva rajanylityspaikka sai myöhemmin myös nimensä Niiralan tilasta.
Kommentit
Lähetä kommentti