138. Nimi kanavan varren kivessä
.jpg)
Puhoksen kanavan vanhojen metsien keskeltä löytyy kanavan varrelta jotakin yllättävää: kallioon koverrettu nimi Tony Häggman ja vuosiluku, jonka viimeinen numero on sammalkasvuston peitossa. Merkintä näyttää kuitenkin ilmeisimmin päättyvän kahdeksikkoon, siis vuoteen 1888. Sammaleen alta paljastuva kaiverrus ei ole vain ohimennen raaputettu kirjainjono, vaan pala ihmisen elämää – viesti, joka on kestänyt yli vuosisadan tuulta, lunta, sadetta ja auringonpaistetta.
Tuo Tony ei ollut sattumanvarainen kulkija, vaan itse asiassa nainen, Albertina Antonia “Tony” Montin (o.s. Häggman, 1868–1912), Puhoksen patruunan J. Häggmanin tytär. Jos vuosiluku todella on 1888, Tony täytti tuona vuonna kaksikymmentä – iän, jolloin nuoruus, vapaus ja tulevaisuuden odotukset odottavat toteutumistaan. On helppo kuvitella, miksi nimi haluttiin kaivertaa kallioon juuri silloin: haluttiin jättää jälki, kertoa – olin tässä, tämä on minun aikani.
.jpg)
Kaiverruksen syntytapa jää auki. Ehkä Tony ei naisena itse tarttunut talttaan, vaan nimi hakattiin jonkun muun käsin – hänen pyynnöstään tai häntä kunnioittaen. Jälki on joka tapauksessa tietoinen ja harkittu: se ei ole sattumanvarainen raapaisu, vaan pysyvyyttä tavoitteleva merkki ajassa.
Kun tuo nimi piirtyi kiveen, Puhos eli kiivasta vaihetta. Saha, konepaja ja kanava toivat alueelle työmiehiä, mestareita ja laivureita. Puhos oli yksi Itä-Suomen tärkeistä teollisista keskuksista, paikka, jossa höyrykoneiden rytmi ja lautojen tuoksu täyttivät ilman. Häggmanin perhe eli kaiken tämän keskiössä. Patruuna J. Häggmanin tytär Tony kasvoi maailmassa, jossa työn ääni, laivojen rakentaminen ja liike kauppareiteillä kuuluivat arkeen; hän kulki polkuja, jotka nykyisin tuntuvat hiljaisilta, mutta olivat siihen aikaan täynnä elämää ja liikkumista.
Alueen omistajina toimivat vuodesta 1882 alkaen herrat August Montin, J. Häggman ja J.A Nysten. Saha koki nostetta 1890-luvulla tuotannon ollessa huipussaan 40 000 tukin kieppeillä vuosittain, kunnes toiminta hiipui Häggmanin kuollessa ja saha lopetti toimintansa vuonna 1900. Sahan kukoistuksen aikaan myös Montinin luotsaama konepaja toimi vireästi valmistaen tuotteita aina laivoihin asti.
Vuonna 1888 Tony ei jättänyt jälkeään vain kiveen. Hänen elämänsä kietoutui myöhemmin Puhoksen konepajan johtajaan ja laivanrakentajaan, insinööri August Montiniin. Pari vuotta kiven merkintää myöhemmäksi vuonna 1890 osuu höyrylaiva Ahdin valmistuminen – siihen liittyy teknisiä yksityiskohtia ja perimätietona kerrottuja inhimillisiä episodeja. Ahti oli Montinin hienotekoisimpia laivoja, merikelpoinen ja tukeva alus, joka pystyi ottamaan yli 100 matkustajaa ja 55 tonnia lastia. Yhden tarinan mukaan Ahti ajoi Savonlinnan satamassa August Montinin pyynnöstä karille ja ensimmäisenä Montin urheasti riensi pelastamaan ihastuksensa Tony Häggmanin. Kerrotaan, että tapahtuman aiheuttama järkytys sai Tony Häggmanin suostumaan Montinin kihlauspyyntöön. Olipa kertomus täsmällisesti tosi tai sittemmin ajan värittämä, se avaa ikkunan aikakauden tunteisiin ja siihen, miten Puhoksen ympärille syntyi tarinoita, joissa työn, tekniikan ja ihmissuhteiden maailmat kohtasivat.
.jpg)
Kun nykyinen kulkija pysähtyy kiven äärelle, ympärillä on hiljaisuus. Mutta kun katsoo tarkemmin, näkee, että paikka oli aikanaan elämän ja työn keskus. Tony Häggmanin nimi – oli se hakattu hänen omasta aloitteestaan tai jonkun toisen kädestä – on jäänyt siihen kuin ikkuna menneeseen: nuoren naisen elämään, joka todennäköisesti juuri kaksikymmenvuotiaana haluttiin muistaa. Kiveen hakattu “Tony” ja osin peittynyt vuosiluku ovat pieniä, vaatimattomia, mutta syvästi puhuttelevia muistutuksia siitä, että historian kertovat usein juuri tällaiset intiimit jäljet. Ne ovat henkilökohtaisia, ne ovat eläviä, ne ovat ihmisen ääni ajalta, jolloin elämä kulki toisin, mutta tunteet olivat samoja kuin meillä tänään.
Aikanaan August Montinin ja Tony Häggmanin kolmannelle lapselle annettiin ristimänimeksi Tony Matilda ja näin äidin kutsumanimi vakiintui tyttären viralliseksi nimeksi. Vielä tänään jälkipolville kaiverrus kivessä kertoo erään nuoren naisen elämästä alueella.
Kuvat: Kiitoksin Kirsi Hurskainen, Marjut Juvonen
Kommentit
Lähetä kommentti