139. Päivämäärä kanavan kivessä

 

Puhoskosken kalliopinnalta Kiteellä dokumentoitu kaiverrus “Den 1. Augustii 1836” on ainutlaatuinen aineellinen lähde 1800-luvun alun infrastruktuurihankkeista, jotka sijoittuivat vesireitteihin. Kaiverruksen tulkinta vaatii tietoa alueen historiasta ja ajan kielenkäytöstä. Päivämäärän kieliasu, ruotsin kielen vanha genetiivimuoto "Augustii", oli tyypillinen 1700–1800-lukujen virallisissa asiakirjoissa ja merkinnöissä. Kirjainten tasalaatuisuus ja vakaa jälki viittaavat siihen, että tekijä oli koulutettu tai kokenut, mahdollisesti virka- tai mittaustehtävissä toiminut henkilö, ei niinkään satunnaiseen ohikulkijaan.

Asiayhteyteen ja ympäristöön liitettynä kaiverrus ajoittuu Puhoskosken laajan perkausvaiheen keskelle (1829–1839), jolloin koskea muokattiin puutavaran uiton ja muun vesiliikenteen helpottamiseksi Saimaan ja Pyhäjärven välillä. Nämä perkaustyöt liittyivät laajempaan pyrkimykseen tehostaa Saimaan vesistöalueen sisäisiä kuljetusreittejä. Vaikka varsinainen Saimaan kanava Viipuriin rakennettiin vasta myöhemmin (1845–1856), sisävesireittejä parannettiin jo tätä ennen systemaattisesti.

Puhoksen kanava Pohjois-Karjalassa valmistui juuri 1830-luvulla osana Saimaan kanavajärjestelmää, ja rakennustyöt olivat valtavia. Kanavan rakentaminen mahdollisti sujuvamman tavarankuljetuksen ja oli edellytys alueen kasvavalle sahateollisuudelle.

Tuolloin vesireitit toimivat alueen pääväylinä, joilla liikkui paljon työmiehiä, mittamiehiä ja virkamiehiä. Päivämäärän pysyvällä tallennuksella luonnonkiveen on voitu dokumentoida virallinen työvaihe, kuten töiden aloitus tai valmistuminen, tai se on voinut toimia mittaus- tai rajapisteen ajallisena leimana. Myös virkamatkan reittimerkintä tai symbolinen ele työn virstanpylvään merkitsemiseksi ovat mahdollisia tulkintoja. Sen tarkempaa tulkintaa ilman selkeää kirjallista tietoa ei merkinnästä voi antaa.

Kaiverruksen alla oleva karkeampi ja keskeneräinen numerosarja "181" on todennäköisesti erillinen merkintä. Tulkintavaihtoehtoja ovat muun muassa keskeytynyt vuosiluku tai tekninen mittaluku. Sen olemassaolo osoittaa, että kalliota on käytetty "kirjoitusalustana" jo aiempana aikoina ja eri tarkoituksiin. Eri tavoin kuvaa muokattaessa mm. reliefi-toiminnolla, voi havaita, että viimeistä lukua on alettu tekemään, mutta se on jäänyt kesken. Suora, keskeneräinen viimeinen viiva viittaisi lukuun yksi ja näin luvuksi ja mahdolliseksi vuosiluvuksi muodostuisi 1811. Sen tulkintaa kirjallisista lähteistä on mahdotonta selvittää.

Toisaalta lukujen 181 välillä on kuopat, pisteillä merkattuna 1.8.1 ja mikäli kuopat ovat tehtyjä eivätkä luonnollisia kiven koloja, silloin kyseessä on merkintä ilman loppulukua, sillä viimeisen keskeneräiseksi jääneen, mahdollisen ykkösen jälkeen ei ole kuoppaa. Mysteeriksi jää myös luvut merkintänä 1.8.1

Kokonaisuutena nämä kaiverrukset kytkevät Puhoksen osaksi Suomen varhaista teollistumista ja sisävesiliikenteen kehittämistä, jossa luonnonesteistä tehtiin osa tehokasta kuljetusketjua.
Kuvat: Kiitoksin Kirsi Hurskainen, Marjut Juvonen